torstai 15. syyskuuta 2011

Hyvä minä

Lisa-loup: Hei! Onks tää sun uus passikuva?
X: Joo.
Lisa-loup: Hei-hei-hei, mikä täst tulee mielee toi.. "Who you gonna call? -Ghostbuster!" Bill Murray! "Lip my stockings, latpack!"
X: Häh?
Lisa-loup: No pistä googleen Bill Murray.

*X googlettaa Bill Murrayn*

Lisa-loup: Noni. Kato nyt. Ihan sun näkönen! Ihan samanlainen kalju, lootanaama, hörökorva! Tai siis..
X: ...

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Auton pohja

Minun autosta lähti tänään pohjan palasia. Ajoin satasta lahden moottoritietä akatemialle kun yhtäkkiä vaan kuului krrrzzhhhrrrrtssss!!!! ja katsoin vaan taustapeilistä kun pohjanpalaset sinkoilivat mun jäljessä. Noh, auto tien varteen ja tyttö palasia keräilemään.

Sen lisäksi menen hyvin todennäköisesti valokuvaajan assariksi työssäoppimisjaksolla. Jännittää ja kauhistuttaa.

Edit: Jännitys on nyt sitä luokkaa että on aivan sama menenkö assariksi Ursula Vernonille vai Henriette Sennenvaldtille.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Shock

Järkytyin niin kammottavasti että meni 2h saada mielenrauha. Nyt on kaikki hyvin. Niin raskas kivi vierähti sydämeltä. Pystyn taas hengittämään rauhassa.

Herrajestas mikä ahdistus niin pienestä asiasta, se tuntui aivan kauhealta. Sain kuitenkin kaiken kuntoon ja sovittua taas. Toisin kuin luulin minusta oltiin oltu vain huolissaan. Minä luulin että häpeän määrä liiskaa mut allensa enkä enää ikinä voi tehdä mitään. Siksi ahdistus oli tuskallista.

En voi sanoa miksi järkytyin koska se syy on niin naurettavan pieni. Mut mulle tärkeä, mua pelotti se asia (vaik se on mun kannalta tärkeä asia) ja olin jo valmiiksi sekatunteinen sen suhteen. Siis viimeinen korsi katkaisi kamelin selän ja menin hetkellisesti solmuun.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Tunto

Vaihdan vaatteita.

Mulla on kaksi vaatekaappia. Toinen on vaatteille ja toinen asusteille. Aina syksyllä tekee mieli aloittaa uusia projekteja. Palata 200 vuotta ajassa taaksepäin, pistää viktoriaaniset kävelykengät jalkaan ja mennä ulos.

Tänään on vapaapäivä. Tänään on asustepäivä. Menen ulos kävelylle ilman kenkiä, menen lierihattu päässä. Mun tekee mieli huutaa kovaa ja tanssia.

Koska oon laihtunut 7kg mun edvardiaaniset asut tuntuvat ilmavilta. Mun pitäisi syödä. Menen syömään. Menen ulos ilman kenkiä. Tuntuu niin ihanalta pakottaa selkä suoraksi kovien tukien tukien voimalla. Se tuntuu niin ihanalta.

Olen lukenut Yömetsää. Se tuntuu erilaiselta. Tänään katsoin Henry Jamesin kirjaan perustuvan elokuvan "The Bostonians".

Menen ulos ilman kenkiä. Nyt. Menen pyörällä metsään. Nyt.

maanantai 29. elokuuta 2011

Kommuuni

Mun kaveri ei tiennyt mitä tarkoittaa kommuuni. Se sanoi että sen piti kuulemma googlata se, kun sanoin missä asuin. Naurettiin molemmat kovaa.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Huoli

Oon huolissani toisesta lemmikistä. Sille on ilmestynyt patti (kasvain, paise, rasvapatti??) En nukkunut kovinkaan hyvin viimeyönä. Olen itkenyt.
Miksi aina kun olen järkyttynyt tai huolestunut niin alan itkemään.

maanantai 15. elokuuta 2011

Pitkä leipä

Kohtalaisen pitkä leipä kun viimeksi kirjoitin tänne. On ollut kaikenlaista.. Akatemia alkoi taas & Hebbe muutti stadiin <3

Työssäoppiminen vähän jännittää, tai siis aika paljonkin.. En oikeen tiedä edes mitä tänne kirjoittaisin nyt. Hirveästi asioita on tapahtunut mutta ei tunnu siltä että haluaisin kirjoittaa niistä. Tai no yhden asian voin kertoa, tänään sain asiakaspalvelua Winona Ryderin näköiseltä naiselta. Hihi.

maanantai 8. elokuuta 2011

Ikävä

Ikävöin.

Kuuntelen naista joka soittaa surullisia biisejä ukulelellä.

Edit: Tänään kävin keskuksessa. Puhuttiin. Lopussa melkein aloin itkemään kun puhuttiin surullisista asioista ja kuolemasta. Mut nyt musta tuntuu paremmalta. Sain kans asioita mitä mun pitää miettiä seuraavaa kertaa varten. Vähän et olisin hukassa mut että suunnilleen tiiän mitä tulee tapahtumaan. Silleen et saan mun elämästä kii taas.

Edit-Edit: Päivän tyhmäily suoritettu. Halusin kohdata pelkoni niin asetin Sean Youngin kuvan taustakuvaksi. Nyt ei tuu oltua liian pitkään koneella kun se mulkoilee sieltä taustalta..

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Reality Bites

Katon just reality bitesia ja nyt tuntuu ihan samalta kun Winona Ryderista joka yrittää etsiä jotain mitä-vaa-random-työtä. Niinkun oikeesti, jos kohta ei tapahdu jotain mysteeristä tajuamista mun päässä että mitä ihmettä mä oikeen teen työkseni niin mä tarviin vain sut, mut, 5 taalaa ja hyvän keskustelun.

Sitten kyllästyin ja aloin taichaamaan hyttysverkossa kunnes melkein kuristuin siihen.

lauantai 6. elokuuta 2011

Sekunti

Täytyy olla todella tyhmä ellei tajua. Kuvitella, miten pienessä sekunnissa voi tapahtua niin paljon. Toisen maailma loppuu, toisen alkaa. Ovi avautuu tai menee kiinni.

Mä uppoan mun päänsisäiseen maailmaan enkä mä halua että sinne tulee kukaan muu kuin minä. Kuolleistakaan ei voi palata niin miten elämästä vois?

perjantai 5. elokuuta 2011

1

Musta tuntuu että nyt kun mä huomaan sen että mä oon aina yksin oikeasti, mä opin arvostamaan sitä eri tavalla. Jotenkin mun silmät avautui tähän yksinäisyyteen. Tuntuu oikeastaan aika ihanalta ja rauhoittavalta.

Eilisen tapahtumat vaikuttaa vieläkin muhun. En tiiä miks oon mennyt niin hämmennyksiin, mut ehkä en ennen nähnyt asioita näin. Ihan kun joku sumu mun silmiltä olis hälvennyt ja nyt mä nään kirkkaammin.

torstai 4. elokuuta 2011

Mustikka

Kävin keskuksessa. Sen lisäksi tapahtui uskomattomia asioita.

tiistai 2. elokuuta 2011

Puhutaan suomea

Mietin jos muutan tästä kommuunista hittoon. Katoin easy riderin ja nyt on letkeen vetku olo. Vau.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Summer Sound Festival

Olin ystävän kanssa tanssimassa Summer Soundissa. Oli tavallaan aika random ilta. Joku tyyppi tuli supisemaan mun korvaan yhessä vaiheessa ja myöhemmin kuulin että se oli vaan sanonut miten siistit vaatteet meillä oli. Mulla hippie psy ja kaverilla kosahtanut rave style. Myöhemmin se tuli kaverin luo vielä hillumaan ja jotain jumpstyle battlea millin päässä. (????) Sen lisäksi joku piripää oli tullut sönköttämään. Onneksi en kuullut mitään mitä se sanoi.

Kun tulin kotiin tuntui siltä että joku olisi lusikalla kaivanut silmiä päästä. Nyt tuntuu paremmalta. Haluun metsäbileisiin...

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Lapinlahti

Palasin takaisin kotiin. Suomen ympäri matka meni täydellisesti. 2 yötä hourulassa, seuraava yöt Nilsiässä. Oon tehnyt varmaan miljardi kertaa enemmän asioita viimeisen viikon aikana mitä oon tehnyt koko kesänä. Oltiin ratsastamassa, uimassa ja vierailtiin vaikka missä. Oli niin täydellisen ihanaa. Lapinlahdella kun rampattiin myös yhtenään niin käytiin yhdessä paikassa minne olisi minun mahdollista antaa myyntiin töitäni. Näyttelyt siellä oli 3 seuraavan vuoden ajalta buukattu jo täyteen mutta sitten pyydettiin että jos antaisin myyntiin.

Saa nähdä.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Toisen kerran

Kävin toisen kerran kriisipisteessä.

Seuraavan yön itkin. Tänään vein lemmikit hyvälle luotettavalle ystävälle hoitoon. Tuntuu haikean surumieliseltä.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Siemen

Heräsin 03:00 näkemääni uneen.

Tulevaisuudessa maapallo oli täysin pimeä eikä maata näkynyt kuin jossain harvoissa kohdissa. Syynä tähän oli paksurunkoisten ja voimakkaiden samojen vahvojen puiden runsas lisääntyminen. Paksut rungot joka paikassa vaikeuttivat kulkemista ja puiden lehvästöt olivat niin tiheät ja laajat että auringonvalo ei päässyt maahan asti. Ihmiset elivät siis miltein täysin pimeydessä.

Ainut valonlähde oli himmeän siniset keinovalot, himmeän siniset suljetut portaalit (ympyrät maassa, joiden päällä oli kalvomeinen peite) ja loistavan siniset ja pulppuavat avonaiset portaalit.

Meillä oli matkalaukku ja me avasimme sen. Matkalaukun avaamisen vaikutuksesta yksi umpimetsässä oleva portaalia avautui edessämme. Yksitellen minä ja muut ihmiset astuimme portaalin ylle siniseen pulppuavaan hohtavaan aineeseen ja joku meistä puhuttelisi lähtijää ennen matkaa.

En ollut koskaan tehnyt sitä joten kyselin paljon muilta. Jokainen sai vain yhden lähdön ja yhden hyvästelyn. Hyvästelin yhden matkalle lähtijän ja astui syrjään seuraamaan muita. Lopulta kaikki olivat menneet portaalista. Olin viimeinen, joten luonnollisestikaan ei ollut enää ketään hyvästelemässä minua mutta astuin silti portaaliin. Sitten astuin siitä ulos. Nostin ja suljin matkalaukun (minkä seurauksena portaali sulkeutui), keräsin hieman hajalle lentäneet tyhjät pähkinänkuoret käteeni maasta ja lähdin juoksemaan pois metsän pimeyteen kantaen matkalaukkua ja siinä olevaa toista maailmaa mukanani. Lopulta pääsin runkometsästä ja aloin lähestyä himmeänä hohtavaa sinertävän harmaata hohdetta kauempana.

Tämä musiikki soi metsän pimeydessä kun juoksin runkojen lomitse matkalaukun ja pähkinänkuorien kanssa.



Se oli kaupunki. Kuljin sinertävän harmaalla kadulla ja näin suljetun portaalin minkä päällä oli keräämätön kasa tyhjiä pähkinän kuoria. Lisäsin omani siihen kasaan ja näin yhdessä olevan vielä siemenen. Kopautin melko kuivahtaneen ruskean pienen siemenen kasan päällimmäiseksi kun penkillä istuva mies sanoi aloittaen lyhyen keskustelun;

- Heh, toivottavasti se alkaa kasvaa.
- Niin, toivottavasti. Se on niin harvinaista.
- Se näyttää kirsikan siemeneltä.
- Niin.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Violetti

Värjäsin hiukset äsken violetiksi. Näytän ihan helvetin oudolta. Entinen hiustenvärini oli oranssi. Toivottavasti tää tummanviolettius häipyy hieman ja on pelkkää märästä hiuksesta johtuvaa illuusiota ja muuttuu vaaleanvioletiksi, koska näytän ihan hitsin oudolta! Ehkä totun muutamassa päivässä tähän outouteen.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Nuorten kriisipiste

Kävin nuorten kriisipisteessä. Oli musertavaa.

Sen jälkeen soitin Hebbelle. Oli niin ihanaa puhua taas. Musta tuntuu että Hebbe on ainut ihminen koko maailmassa kuka ymmärtää mua ja johon mä voin luottaa 100%.

Edit: Mietin miksi alistun tällaiseen?

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kansanmurha

Mä luulen- ei, vaan mä oon melko varma siitä että kaikki ihmiset mun ympärilläni vihaa mua. Mä myös, itse, vihaan itseäni. Mä oon ihmisenä täydellinen epäonnistuminen.

Mutta jos tämänkaltaisten asioiden tekeminen aiheuttaa mulle itselleni niin suurta tuskaa, suurempaa mitä muiden ihmisen mielihyvä on tästä samasta asiasta, onko mun aivan pakko tehdä näitä asioita? Ei. Luulisin, että ei. Mutta jos mä yhtäkkiä lopetan kaikki sosiaaliset suhteet mun elämässäni, mä luulen että mulle ei käy hyvin. Järkevästi ajateltuna siis.

Mutta mitä mä oikeesti haluaisin tehdä? Mä haluaisin vetää verhot mun ikkunan eteen, naulata mun ulko-oven kiinni, mennä makaamaan kylpyhuoneen lattialle ja itkeä itkeä itkeä. Mä en enää ikinä haluaisi tavata yhtään ketään ihmistä. En ketään.

Mä haluaisin vaan kadota maailmasta. Sitten mun ei enää tarvisi hävetä eikä sietää muiden inhoa ja vihaa. Mä voisin lopettaa mun elämäni. Koska mun elämäni kuuluu mulle ja se olen minä, joka tapan itseni. Sitä sanotaan itsemurhaksi, I better face the facts.

Miks mun pitäisi yrittää muuttaa tätä paskaa koska en kumminkaan pysty siihen? Oon sen jo todennut monta kertaa. Mun on vaa parasta lopettaa tää kaikki kerralla.

Viattomuuden aika

Luin juuri loppuun Edith Whartonin "Viattomuuden Aika". Todella hyvä kirja, en yhtään ihmettele miksi se voitti Pulitzerin 20-luvulla. Yksi parhaimmista kirjoista mitä oon pitkiin aikoihin lukenut.

Ainut asia mikä hieman harmittaa oli se että kirjailija hätiköi hieman loppua kohden, teki (minun mielestä) aika hölmön ratkaisun minkä seurauksena kirja ei ihan loppunut niin kuin olisin halunnut ja viimeiset kappaleet olivat hieman tuskallisia.

Mutta aina ei mene nallekarkit tasan ja viimeiset sivut saivat kuitenkin pelastettua hätiköityä loppua niin että siitä tulikin juuri niin eeppinen kuin Pulitzer-palkinnon voittaneelta kirjalta odottaakin..

Maltan tuskin odottaa että pääsen katsomaan leffaversiota.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Burning bridges

I burn my bridges down, burn my pretty bridges burn.
Each one in their turn, I watch all my pretty bridges burn.

Ei mun oo hyvä olla.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Muinainen rotta

Roadtrip meni ihan hyvin. Niin hyvin että lopullisesti tajusin että ystäväni on niin itsekäs että on valmis valehtelemaan ja huijaamaan todella törkeästi saadakseen tahtonsa läpi. Myötähäpeän määrä oli suunnaton. Tuntuu tosi pahalta kun ystävä kenet sä oot tuntenut monta vuotta voi vaan käyttäytyä niin törkeästi ja sitten loukkaantua minuun kun en hyppää mukaan kaikenmaailman oikkuihin ja lapsellisiin vänkyröinteihin.

Sen lisäksi pseudo beau laittoi viestiä että tahtoo tavata ja puhua henkeviä. I sense pseudo beau deep shit coming!

Vittu en jaksa tätä paskaa. Tämä on todella turhauttavaa. Musta tuntuu että mä en jaksa enää oikeesti tavata sitä pikkulapsikiukuttelijaa. Niin naurettavaa pelleilypaskaa. Tää oli viimeinen kerta kun tapasin sen. Hyvästi.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Mennyt

Tuntuu hieman surumieliseltä. Kuuntelen oopperaa täällä pimeässä huoneessa. On ihanan viileää. Melankolista. Haluaisin itkeä mutta en voi.

Edit: Tänä yönä sielunmessu. Tänään vielä tapahtuvat asiat tuntuu vähemmän kamalilta kun tiedän mitä seuraa kun palaan kotiin. Kuoleman miettiminen ja itsemurhan suunnittelu rauhoittaa. Tuntuu ihanalta ja rauhoittavan ihastuttavalta kun tietää että lopulta kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Maltan tuskin odottaa.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kuun pimeä puoli

Musta tuntuu että mä olen kuun pimeä puoli. Henkilö jonka kanssa kaikki tahtoo puhua mutta kukaan ei muista keskustelleensa. Oon erityisen tervetullut vaan en koskaan muistettu. Minulle avataan suu mutta minun ei oleteta avaavan suutani.

Luulen olevani taakka.

Puhuin tänään rakkaan Hebben kanssa itsemurhasta, masennuksesta ja mielenterveydestä ylipäänsä. Musta tuntuu että Hebben kanssa voi keskustella. Oikeasti keskustella. Mä en saa sääliä osakseni sieltä, en myötätuntoa enkä paljon mitään muutakaan. Mutta se asia että saa keskustella henkilön kanssa joka on ollut ja kokenut aivan samaa.

Niin samaa että mua välillä pelottaa se.

Me itkettiin ja naurettiin.

Mä luulen että mun pitäisi oppia päästämään irti joistain asioista. Joistain ihmisistä jotka haluaa musta jotain mutta en koskaan saa heiltä mitään. Miksi minun täytyy olla antelias jos vastalahjana on käännetty selkä? Miksi minun täytyy olla läsnä mutta unohdettuna?

Mä en oikeesti haluaisi enää mennä yhtään mihinkään mihin mut kutsutaan. En yksiinkään leffailtoihin, en enää synttäreille eikä koskaan enää muihin vastaavanlaisiin "hauskoihin juttuihin" vaan olemaan läsnä.

Mä hyvin mielelläni poistaisin kaiken mun elämästäni ja jäisin yksin kotiin. Olemaan yksin. Ehkä joskus voisin tavata henkilöitä joita minä haluan tavata. Ei niin että minut halutaan tavata enkä minä välttämättä haluaisi tavata toista osapuolta ja vain ollakseni kohtelias tekisin sen.

Ja jos minä haluan kuolla minä tulen tekemään sen.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Tyhjä päivä

En ole tehnyt tänään mitään. En edes mennyt töihin.

Äsken tulin kaupasta. Hirveen vaikee miettiä mitä laittaa ruuaksi.

Itku nauru.

Itku.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Emmanuelle

Asetan viimeisiä kirjoja hyllyyn ja katson kellosta että päivä loppuu ihan kohta. Hylly täyttyy. Katson ympärilleni. Kaikki romaani kirjahyllyt ovat täynnä. Huokaan ja ajattelen että täytyy kai laittaa kirja lappeeltaan muiden kirjojen päälle tai etukansi näkyville muiden kirjojen eteen. Katson mikä kirja jäi yli. Se on Emmanuelle Arsanin "Emmanuelle". Se ei mahdu muiden kirjojen päälle. Mietin, miksi juuri tämän kirjan piti jäädä yli. Kuulen, miten yläkerran ovi aukeaa ja ihmisiä alkaa virrata sisään. Hirveä meteli! Mietin, miksi juuri tämän kirjan piti jäädä yli juuri tänään.

Ongelma ratkesi kun keksin että voin laittaa "sen laatuiset" kirjat kauimmaisen hyllyn alanurkkaan, kuolemaa käsittelevien kirjojen viereen, mikä jää juuri sopivasti vielä varjon puolelle suurimman osan päivää. Kaappaan siis kainalooni Emmanuellen, Mutzenbacherit, Nobokovit sun muut ja täytän niillä alahyllyn tyhjän osan.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Ulkomaalainen

Tänään sain vaatekaupassa palvelua englanniksi. Kun lähdettiin niin L sanoi että se johtuu siitä että näytän ihan saksalaiselta.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Raja

Ilta oli tosi kiusallinen. Mun ilmeisestikin pitäisi vetää tarkempi raja ystävälle joka ehkä kokoajan yrittää jotain. Ollaan tunnettu monta vuotta ja tyyppi on yhdessä yhden naisen kanssa mutta silti kutittaa, paijaa, nojailee muhun. En oo varma onkse silleen "olen sun kaveris ja jotain tässä nojailen nyt" vai "hähää, tässäpä kuules vähän näin".

Yleisesti ottaen oon hyväksynyt kaikki kaveri nojailut ja "high five" -henkiset olkapää ja selkä taputukset, mut jos kädet alkaa olla liian tuttavalliset tai muuten epäilyttävät/epämiellyttävät oon kyllä ilmaissut mielipiteeni asiasta. Siinä vaiheessa ystävä yleensä ottaa sen vitsillä ja nauraa ja on silleen "noniin, läpäläpä" ja lopettaa.

Mutta seuraavan kerran kun nähään niin edellisen kerran "Hei, noni lopeta!" on jo hänen mielestään unohtunut ja kaikki alkaa alusta. Aijon tästä lähtien dodgeta kaikki hänen suunnaltaan tulevat kosketukset ja muut yritykset. Piste. Loppui tämä tähän ja tästä alkaa "älä koske ollenkaan" -asenne.

Edit: Mua hävettää itteni. Oon ilmeisestikin tän ongelman alku ja juuri. Oon suuri pettymys ittelleni.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kesän lapsi

Aaa! Kesän lapsi mä oon.
Aaa! Vuorokausirytmini päin perseitä on.

17:35 Edit:
Ihankun äsken olisi P huutanut. Kuulin sen. Ihan tasan tarkkaan kuulin. Avasin verhotkin ja ikkunan mutta ei siellä näkynyt eikä kuulunut enää mitään! P-raukka.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Unta vain

Näin unta että P oli vielä elossa. Itkin kun heräsin.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

workworkwork liikaa?

Olen nyt töissä ja haen myös yhteen toiseen paikkaan töihin samaan aikaan. Kahden työn lisäksi teen ensi viikolla päivän keikan ja aloitan toivon mukaan kaksi todella isoa projektia lähiaikoina.

Ärz.

No kyllä mä nyt tiedän millon on liikaa ja tämä on nyt aivan sopivasti. Ennemminkin voisin sanoa että jos en pääse aloittamaan toista projektia lähiaikoina siitä tulee raivo. Kyllä töitä voin tehdä vaikka kellon ympäri kunhan siihen kelloon lisätään hieman tunteja projektille. Kaikki vaan työt mulle! Jauts, projekti! <33333

Maltan tuskin odottaa!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

workworkwork

Aika lailla vain töitä ollut viime aikoina.. Ei kai muuta. Vähän pelottaa että toinen lemmikki on kipeä tai sitten vaan olen ylihuolissani kaikesta.

Voi.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kaverini 2 vuotta eikun 21 vuotta...

Tulin kotiin 10 aikaan eilen illalla ja lähdin joskus 11 aikaan reiveihin. Metsät olivat olleen tiedossa jo noin kuukautta ennen. Sieltä piti lähteä joskus puoli 1 aikaan mutta (tietenkin) venähti kun musiikki oli niin kovalla ja ihmisetkin olivat niin mukavia ja puheliaita ja oli kaikinpuolin aktiivinen olo. Lähdin kotiin sitten joskus puoli 3. Joskus kolmen ja neljän välillä nukahdin ja heräsin tänään joskus 10 aikaan.

Ja koska olin sopinut kaverini kanssa että isolla porukalla katsotaan jotain leffoja ja läpälää meininkiä. Luonnollisestikin kaikkia säädyllisyyden lakeja nuodattaen laitoin hänelle viestin että anteeksi en tulekaan koska minusta tuntuu siltä kuin olisin jäänyt höyryveturin alle ja kalastuskoukut repii mun silmiä ulos kuopistaan.

Kaikessa kypsyydessään minua vanhempi kaverini loukkaantui ja alkoi pitää mykkäkoulua. En ymmärrä mitä tapahtui. Muutenkin olen niin väsynyt että en varmaan välittäisi vaikka päässäni olisi spagettia. Hohhoijjakkaa ja herranjumalat sentään että tämän ikäisenä joutuu käsittelemään tuollaisia ihmisiä. Luulisi nyt että tuommoinen käytös koskee vain teini-ikäisiä ja pikkulapsia.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Sukkanauhaliivit

Tänään menin Lahteen tapaamaan ystävää ja ostin elämäni ensimmäiset sukkanauhaliivit. Loistavaa, mutta mulla ei ole sukkia niihin. Nyt alkaa sitten sukkien metsästys. Olo oli vähän sama kun ensimmäisen kerran ostin rintaliivit.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kirjasto

Nyt on sovittu että menen Verkoston kirjastoon töihin. Avasin suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minua voipi sitten tavata siellä varmaankin kello 9 eteenpäin ensi tiistaista lähtien.

Sen lisäksi tapahtui melko murheellinen asia.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Ajatus

Kesäksi lääkkeet? Olisi varmaan jo pitänyt aloittaa ennen kun oikeasti tulee se kesä että siitä olisi jotain hyötyä kesän aikana, eikä vasta syksyllä perkele..

Edit: Nyt tapahtui ajatusvirhe. Olikohan kuolemaksi kutsua pseudo-beau ja entinen poikaystävä samaan tapaamiseen? Hups. Noh, eiköhän ne sitten selvittele välinsä ihan sivistyneesti..

maanantai 30. toukokuuta 2011

Pikku-töitä ja isompia

Sain kaksi mallin keikkaa. Toinen huomenna ja toinen ensi viikolla. Jännittää. Tiedän että huominen menee hyvin mut se ensi viikon keikka epäilyttää, se kuvaaja on mun mielestä vähän epäilyttävän oloinen. Sellainen valepukki-nuoleskelija. Mut mä ainakin aijon olla rehellinen ja tehdä työni hyvin, kuvaaja saakoon tehdä mitä huvittaa. Mut luulen, et niiden kuvien käyttöoikeuksista pitää vähän keskustella sen "nuoleskelija-valepukin" kanssa..

Parin viikon päästä ehkä Verkoston kirjastoon töihin. Ehkä, mutta vain ehkä. Siitä pitää puhua seuraavan kerran kun menen sinne eli.. ensi viikolla.. kai..

torstai 26. toukokuuta 2011

NÄYTÖS 011

Tulin just kotiin TAIKin NÄYTÖS 011. Mun täti oli paras. Parasss!!! Oli jotenkin outoa mutta samaan aikaan huippumahtavaa nähdä siellä niiden mallien kävelevän päällään vaatteita mitä on itse myös tehnyt. Häkeltyneisyyden ihanuus!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Me kaikki

Kaveri oli tänään kylässä. Oli hauskaa ja naurettiin. Naurettiin eli minäkin nauroin. Nauroin siitä kun oli hauskaa. Vau.

Katoin just haastattelun AFPista. Se kertoi miten se oli mennyt musiikkikauppaan ja alkanut kokeilla pianoja. Soittaa niitä että tietää miltä kuulostaa ja harkita ostamista. Sitten se musiikkikaupan omistaja oli tullut ja pyytänyt häntä lähtemään koska hän ei pitänyt siitä mitä hän soitti. Sitten se kertoi miten se oli poistunut kaupasta ja itkenyt. Itkenyt.

Multa tuntuu joskus melko samalta kun näytän töitä ihmisille (tai he itse tulevat näyttelyyni) ja sitten kertovat että he eivät pidä siitä tai eivät ymmärrä sitä. Se osuu jonnekkin syvälle sisimpään. Ensin pistän esille mun sisäisen maailman ja elämän. Sitten ihmiset sanovat että he eivät pidä tästä sisäisestä maailmasta, he eivät ymmärrä mun elämää.

Ei ne tietenkään sano sitä aina ääneen mutta yleensä sen huomaa. Ne katsoo mua ihan kuin olisin joltain aivan eri planeetalta. Ihan kun ne näkis jotain mitä ne ei käsitä ollenkaan, ihan kun olisin joku outo uusi ulottuvuus mikä niiden käsityskyky ei pysty ymmärtämään. Se satuttaa ja sillon minä itken. Ihmisiä me vaan kaikki ollaan. Ja ihmiset joskus itkee.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Sanity test

Tein töitä 12h. En päässyt TAIKkiin opiskelemaan mutta sitten mua kysyttiin sinne töihin. Olen hyvin väsynyt. Tästä yöstä tulee mun sanity test nyt.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Hetki

Kilahdin hetkellisesti kun kuuntelin musiikkia, pesin hampaita, sidoin lemmikeille petiä ja pyykinpesukone sekosi ja jumitti ja siitä kuului kovaa ääntä ja puhelin soi ja tuli tekstiviesti.

Olipas tuskallinen hetki.

Eilinen

Selvisin eilisestä. Oli aivan todella mahtavaa!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Toiveissani horkka

Huomisesta tulee joko tuskaisen epäonnistunut täydellisesti tai sitten helpotuksen huokaus. Nyt mua vaan masentaa ja vituttaa ja itkettää. Autonkin joku lommotti parkkipaikalla. Ja ääni kuulostaa ihan vittu joltain sorsalta ja aamulla ei tullut ääntä ollenkaan. Vuodatan tähän nyt kaikki maailman tuskat.

Mun tekee mieli itkee. Jos mä en olis akatemialla vaan himassa niin itkisin ja sitten nukahtaisin ja herättyäni itkisin hieman lisää. Nyt voin ainoastaan kuunnella musiikkia täysillä ja olla muille erityisen kiltti.

Voisin maata portaikossa ja nukkua ja itkeä ja kylmettyä kuoliaaksi. Saisinpa hirveän horkan huomiseksi niin voisin sanoa olevani kipeä ja siten saada syyn jäädä kotiin.

Itku 70%
Masennus 20%
Vitutus 10%

Nyt ton vitutuksen prosentit alkaa mennä tonne masennukseen. Laitan musan kovemmalle etten vahingossa luule olevani kuollut ja tee jotain tyhmää. Vitsit mua väsyttää.


Edit: Ehkä vähän ylireagoin.

Edit-Edit: Asiat lutviutuu. Huominen onnistuu. Hätäilin ja hermoilin liian aikaisin.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Assarointi

Just tulin kotiin. Oli vähän rankka päivä, akatemialta kotiin, kotitöitä ja sitten assariksi. Olin siis tänään assarina vaatesuunnittelijalla. Se oli niin innoissaan ja sanoi että tulisinko vielä tällä viikolla. Sanoin että ehkä joo.

Hihih.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Aamu

Heräsin eka neljältä ja sitten puoli viisi. Oon tehnyt niin paljon asioita että hohhoijaa. Nyt vaan vituttaa kun nenä vuotaa ja silmät. Väsyttää myös. Eli olen kipeä. Kuitenkin oon melko todennäköisesti menossa huomenna akatemialle ja sieltä illaksi assariksi.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Pöppö

Eilisestä lähtien oli mielenkiintoisen hauskaa seikkailua autolla ympäri Suomen. Kumminkin hieman petyin. Olinko minä kasvanut mieleltäni vaiko muut käyneet entistä lapsellisemmiksi?

Nyt olen kipeä. Nenä vuotaa kuin ränni sateella.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kusi-pukki

Olen vain lukenut ja ollut lemmikkien kanssa.

L: Hei, nyt se menee lattialle.. Ei kai se pissi sinne?
Minä: Ei tää pissi lattioille, se toinen on se pisuli.

*lemmikki kusee heti lattialle päästyään nopeasti järven kokoisen kusen ja juoksee sitten ylpeänä takaisin syliin*

L: Hyi kato! Hyi nyt mun käsi osu siihen!!!
Minä: *kuolee nauruun tuhat kertaa sekunnissa*

maanantai 9. toukokuuta 2011

Kauhumaailma

Tuntuu murheelliselta ja olen hieman huolissani. Olen nukkunut ja syönyt. Mietin syytä. Tuntuu pelottavalta vähän. Aikaisemmin pelotti paljon enemmän mutta se nyt johtui siitä että tajusin yhtäkkiä että elänkin oikeassa maailmassa tai jotain paskaa. Sitten tuntui epätodelliselta.

Ihankun olisin avannut portin jonnekkin helvettien kauhumaailmaan ja sitten aloin pelätä kun tajusin että tämähän onkin todellisuutta. Hui. En tee enää niin.

Nyt sattuu leukaan kun nipistin. :(

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Hauta

Käytiin haudalla. Olisin halunnut kävellä siellä vaikka kuinka kauan. Siellä on niin rauhallista ja kaunista.

Mietin kuolemaa ja itsemurhaa ylipäänsä. Muitakin asioita esim. mihin mut haudataan kun kuolen? Aloitetaanko sukuhauta vai mihin hautuumaalle menen? Hyvin todennäköisesti kuolen ennen vanhempiani, tuleeko nimeni ylös vai alas hautakiveen? Paljonko hautakivi maksaa (vitusti), jos ei halua hautakiveä, mitä muita mahdollisuuksia on?

Masentavaa.

Forest Season Opening

Just tulin takaisin kotiin. Kävin pyörähtämässä. Awesome, mut ei mitään verrattuna Whiteoutiin. Mutta sydän laajeni, estot lähti ja puhetta tulvi. <3

lauantai 7. toukokuuta 2011

C

Olin verkostossa päivällisellä. Tykkäsin ja kuulin mielenkiintoisista asioista. Toisaalta tuli taas niin leimaa naamaan. C sai grand raivot siitä kun sitä pyydettiin rauhoittumaan ja sitten pitelemään aloillaan ja alkoi huutamaan ihan vitun kovaa. Siis oikeasti ihan saatanana kovaa.. Niin kovaa etten oo ikinä kuullut kenenkään huutavan niin kovaa. C:llä oli varmasti tuskaista.

Sitä infernaalista kurkku suorana huutoa kesti n. 45min. kunnes herra suvaitsi rauhoittua ja painui jonnekkin Verkoston uumeniin. (Todennäköisesti alakerran ihastuttavaan kirjastohuoneeseen.) Sitten keskusteltiin diagnooseista. Lopulta kun lähdin tulin melkein surulliseksi kun mietin P, mutta kun tulin kotiin ja avasin oven ja näin lemmikit niin tulin iloisemmaksi.

Edit: Sen lisäksi ostin keittiöpuutarhaan yrttejä!

torstai 5. toukokuuta 2011

Painajainen

Näin painajaisen. Tänään menen lääkäriin ja kirjastoon.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Pisamat!

Olin koko päivän verkostossa. Oli niin ihanaa. Uppouduin kirjastoon ja ulkoilin kahden koiran kanssa. Lopulta nukahdin puutarhaan tunniksi ja kun heräsin niin huomasin että mun kasvot oli palanut hieman. Höh. Kun katsoin peilistä huomasin että mulle on nyt tullut pisamia. Sen siitä saa kun on ihotyyppiä 1.

Luin Alcottin loppuun ja seuraavaa osaa odotellessa voisin lukea Emmaa. <3 Tänään kuuntelin myös oopperaa.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Päänsisäistä draamaa

Luin juuri maailman ihanimman kirjan loppuun ja joku on minusta mustasukkainen.

Sen lisäksi tuntuu hieman tyhjältä olla yksin kun P on poissa. Ei ketään kelle huutaa hyvästejä, ei enää riitoja eikä enää naurua ja rauhaa. Rakkauteni kohde on kuihtunut kuoliaaksi. Ehkä toisessa elämässä me vielä tavataan.

Itseasiassa.. musta tuntuu että me ollaan tavattu aikaisemminkin. Sillon kun mä olin pieni enkä mä ymmärtänyt vielä mitään tapasin hänet, hän kuoli. Mun elämäni syvimmissä epätoivoissa mä tapasin hänet. Ja nyt hän on poissa taas. Oikea kiertolainen! Vaikuttaa muhun ja opettaa mulle kuoleman. Rauha sielulleen.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kirjoja

Verkostossa kivaa. Innostuin. Alakerrassa oli iso laatikko joka oli täynnä vanhoja kirjoja. Sen päällä oli lappu jossa luki mun nimi. Sain siis kasan muinaisia kirjoja. Oli siellä mun suosikkeja myös, Jane Austen ja Emily Brontë. Ne oli ottanut talteen koska ne ajatteli että mä haluisin lukea niitä.

Aloitan tänään lukea Louisa May Alcottia. Jouduin jättämään kaikki muut sinne, koska mulla ei oo kotona niille tilaa. Mut kun kysyin et voinko aina tulla hakeen jonkun niistä kirjoista itselleni luettavaksi, niin voin.

Oli ihanaa. Oli aika paljon ihmisiä ja olin sen koiran kanssa kävelyllä ja juttelin muille ihmisille. Oon onnellinen kun tälläisiä asioita voi tapahtua. Haluisin mennä käymään useammin. En ees tiiä mikä mua estäisi. Siellähän on mulle huone 24/7 auki. Sitten kun oon lukenut tän kirjan niin meen käymään.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Lemmikki ravet

En mene lääkäriin tänään. Varmaan lääkäripelko aiheutti sen että pakon edessä sain nukutuksi vaikka osan yöstä lemmikit ryskäsivät henkensä edestä. Kuuntelen musaa ja olo on rauhallinen.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

0h

En nukkunut yhtään viime yönä. Ei kuitenkaan väsytä. Niska on aivan todella kipeä. Tuli itkua silmistä lusikkaan ja aamupalaan. Jos huomenna ei tapahdu parempaa niin menen sille lääkärille. Se sanoi että voin oikeesti tulla jos on paha olla. Oikeesti oikeesti. Hirveän iso kynnys taas..

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Laserpoint

Menin Laserpointiin ystävien kanssa. Mun tajunta räjähti. Sen lisäksi mulle tuli kaksi lemmikkiä tänne.

Edit: Hirveä syyllisyyden tuntemus tuli nyt. Voi ei.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Naurava koira

Tukiverkoston kanssa oltiin kylässä yhden naisen luona. Sen koira oli tosi ihana. Se änkesi mun syliin ja sitten kun sitä rapsutti takajalasta niin se irvisteli silleen miten koirat irvistää kun ne "nauraa". Teki hyvää olla ihmisten kanssa. Meinasin alkaa itkemään kun puhuttiin teetä juodessa kuolemasta. Tee oli hyvää.

Mä näin viime yönä sellaista unta että P oli täällä. Se oli käynyt kaks kertaa mut ekalla kerralla en ollut kotona ja tokalla kerralla tapasin sen. Mua itkettää ja tuntuu tosi surulliselta. Mä haluisin et se eläis vielä.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Suru

Tänään itkin aamulla. Tänään meen tukiverkostoon.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kuolema ja kyynel

No voi paska kun toi yksi nyt toli tohon sönköttään. Meni kaikki aivan täydellisen pilalle. Siis aivan kaikki. Vitun paskiainen vaan tulee ja sanoo kaiken just silleen et kaikki alkaa mennä päin perseitä. No kiitosta vaan.

Aina kun juttelen ton paskakasan kanssa tajuan että elämässä ei ole mitään järkeä. Siis ei mitään. Ei tasan tarkkaan yhtikäs mitään. Mä en ees pysty kuvitella asioita toisella tavalla kun vitutus on niin suuri. Saatanaaaaa.......

Note-to-myself: Älä enää rakas minä itseni puhu tuolle ääliölle. Muista, ainakun meinaat aloittaa keskustelun muista kaikki vitun lusikalla silmät päästä ja muut. Älä avaa suuta vaan käänny ja kävele pois. Ja jos se yrittää aloittaa keskustelun käänny ja juokse pois kovaa.

Edit: Vittu jos tästä tulee riita ja se lähtee tulee tänne nii soitan poliisit. Voi kymmenentuhatta tuskaa, sä et tee muhun enää yhtäkään mustelmaa saatanan kuolemantuoja!!!!!!!!!!!!!!!!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Verhot

Mä tänään siivosin ja pesin mun verhot. Niissä oli kuivunutta verta. En tiiä onks edistystä siinä että pesin ne verhot vai siinä että verhoissa oli verta eikä siis esim. lattiassa niinkuin yleensä. Mun mielestä lattiasta on muutenkin vaikeampi saada veri irtoamaan kuin verhoista, verhot voi dumppaa pesukoneeseen mut lattiaa ei. Lattiasta joutuu peseen kuumalla tai kylmällä ja raaputtelemaan ja riiputtelemaan.

Tänään myös itkin ja keskustelin masennuksesta ja itkin.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kuolen

Mä haluisin et P eläisi vielä. Tääl on ihan vitun tylsää, masentavaa ja paskaa. Emmä haluu elää. Vittu räkänaamakuolaoksennusitku.

Mietin asioita mistä mä yleensä tykkään ja mitkä on musta hauskoja ja kivoja. Soitan kaverille, katon telkkarista Animal Rescueta ja kuuntelen mun suosikki biisejä. Samalla kun mä teen tätä kaikkea "kivaa" musta tuntuu ihan hirveän pahalle. Mun silmät on turvonneet ja punaiset. Mun nenästä valuu räkää ja itkeminen tuntuu ihan samalta kun viiltäisi poskipäitä.

Mut ehkä tää on vaan mun tapa käsitellä tätä asiaa. Itkee itteni kuoliaaksi. Mä ajattelin et mä oli jo päässyt tän yli tavallaan, mut ei sitten. Välillä unohdan sen asian ja sitten viikkojen päästä muistan miten kamalaa on ja masennun täysin ja kaikki menee päin vittua ja kuolen.

Edit: Kuulostaa ehkä vähän kummalliselta, mut mulle tuli aivan todella paljon rauhallisempi olo ja helpotuksen henkäys kun aloin etsiä lakiasiaintoimistoa testamentin tekemistä varten. En varmastikaan ota yhteyttä sellaiseen enkä tee testamenttia (ainakaan nyt), mut oman kuoleman suunnittelu ja järjesteleminen rauhoittaa ja saa olon tuntumaan paremmalta.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Viiltely

Mitä jos koko muu maailma on "sekaisin" & "hullu" ja mä oon ainut henkilö ketä ei oo? Sit ne sanoo mulle et mä oon, vaik en mä oo, vaan ne on. Kelaa, jos ainut mitä olis maailmassa oliskin tää yks huone, tästä yhestä asunnosta. Kaikki muu olis vaan jotain pimeyttä ja sit illuusiota kun mä lähen ulos. Mun mieli kuvittelee tän kaiken.

Kelaa jos kaikki muu ei olis aitoo, ainoostaan mä vaan. Tää todellisuus mitä mä luon. Ja nää sanat mitä mä kirjotan. Mitä jos muakaan ei oo olemassa oikeesti? Mitä jos mä oon vaan vaik sun mielikuvituksen tuote. Tää blogi mitä sä luet on vaan sun aivojen luoma vääristynyt todellisuus. Mitä jos tääl ei ookkaan oikeesti ketään?

Vähän tääl on ihan vitun pelottavaa.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Tänään

Tuntuu surulliselta. Tänään itkin.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Pettymys

Mä olen todella pettynyt.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Pelkoa ja inhoa palavassa talossa

Näin hirveää unta. Koko talo oli tulessa ja häädin kaikki muut ihmiset ulos niin että jäin itse sisälle. Ei se ollut pelottavaa vaan hieman ahdistavaa saada kaikki pois koska tiesin että muuten he kuolisivat. Jostain syystä liekit eivät vaikuttaneet minuun. Pienessä huoneessa oli Raoul Duke ja Dr. Gonzo. He aikoivat pistää ihmiset pieneen taloon palavassa talossa lastulevyt kaulassa.

Sitten katsoin ulos pienestä ikkunasta. Siellä näkyi pieni talo josta käveli ulos saksikäsi Edward. Mutta siitä saksikädestä puuttui palasia ja se oli mätänevä. Sitten kaukana näin lisää saksikäsiä joista se ensimmäinen aikoi ottaa "lisäosia" itseensä että ei olisi rikkinäinen.

Sitten makasin kivialustalla. Egyptiläisen papin (tai shamaanin tai jonkun?) piti manata minut. Ensin minun piti kuolla ja sitten tulla takaisin. Aina se melkein onnistui kuollettamaan minut mutta sitten se prosessi feilasi. Lopulta sovittiin että se tehtdään kolmessa osassa. Ensin minä makaan ja kuolen, sitten joku muu tulee siihen makaamaan ja kuolemaan, sitten minä tulen takaisin henkiin ja nousen. Mutta sitten heräsin.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Hiukset

Grand raivarit hiuksista. Teki hyvää taas itkeä kunnolla.

Edit: Leikkasin 1/3 hiuksista pois. Hulmutan jäljelle jäänyttä 2/3 vapauden innoissani!

torstai 31. maaliskuuta 2011

Ihanuuden huipentuma!

Tuntuu niin ihanalta että kohta varmaan halkean kahtia. Kuuntelen ego musaa ja ihanuuden rakkauden höttöromanttisuus kuplii mun sisälläni. Ah!

Mun tekee mieli tanssia. Tanssia niinkun vanhanajan paritansseja. Tangon ja polkan muistan etäisesti. Ja ikuisesti sen kun puistossa T kysyi: "Saanko luvan?" ja kumarsi. Niiasin ja nyökkäsin. Sitten tanssittiin tangoa keskellä Kamppia.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Suolistoämpäri

Tänään meinasi aamulla lentää helkattaan työt mitkä olisivat tulossa mahdolliseen uuteen näyttelyyn. Kävelin varomattomasti lumen peittämällä jäällä ja kiroilin 7cm korkoja ja voimakasta tuulta. Kuvatkin oli vielä niin heppoisesti kääräisty vain paperiin. Heh, selvisin.

Voin hyvin. Katoin just leffaa ja meen kohta kattoon lisä leffaa. Huomiseksi pitää mennä kritiikkiin (tylsää..) ja palauttaa kokeilevat työt ja saattaa loppuun Suolistoämpäri -projekti. Mä oikeesti tykkäsin siitä projektista. Lisää tälläistä minulle! Suolistoämpäri o-hoi!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Muisto

Muisto

Missä on aina aurinko
Surun tuulten ahdinko
Sen päästän irti silloin

Missä on taivas jatkuva
Ei sitä koskaan solmita
Mielen outoon sineen

Kun se suuri salaisuus
Purkautuu, tulee paljastus
Ja yö tumma ikuinen

Silti tulen vielä
sinut muistamaan

Vain jos joki seisahtuu
Kääntyy sen virta alkuun
Ylös vuoren huippuun

Silloin aurinko yötaivaalle astuu
Kuu ja tähdet valuu
Ei yötaivaan tauluun
Vaan aamutaivaan lauluun

Ja kun ne ruusut avautuu
Ei kesäkuun
Vaan talven kylmään katkuun

Silloin sinut unohdan

37°2 le matin

Hieman on hutera olo, nukuin viime yönä ~4h.

noyee.blogueur teki entryn kirjoista jotka on mullistanut oman maailman. 37°2 le matin mullisti mun maailman kun mä luin sen muutama vuosi sitten. Rakas Hebbe oli kaikessa innokkuudessaan sen löytänyt itselleen ja sen luettuaan lainasi minulle. Hebbestä puheen ollen.. nimenomaan, Hebbestä puheen ollen! Jos muusia olisi olemassa Hebbe olisi mun muusa.

Kenenkään muun ihmisen kanssa en ole koskaan voinut keskustella taiteesta ja kirjallisuudesta yhtä korkealla tasolla kuin hänen kanssaan. En edes alan harrastajien kanssa, suureksi surukseni. Me itketään ja nauretaan, viiltävällä tavalla meidän sydämet aukeaa ja sanan voima on uskomaton.

Tämä entry on Hebbelle.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Toscanan auringon alla

On ollut ihanaa tänään. En mennyt akatemialle koska olin siellä eilen 12h. Ehdin tehdä sen päivän työt ja seuraavan myös (eli tämän päivän). Siivosin aamu 7stä lähtien puoleenpäivään asti. Sitten katsoin telkkarista "Toscanan auringon alla". Se oli niin ihana. Nauroin.

Luulempa että lähden kirjastoon lainaamaan sen kirjan.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Printteri-ylläri!

Kirjoitan nyt akatemialta. Oon saanut kaiken valmiiksi. Ainoastaan tulostus puuttuu mutta yllätys-yllätys printterillä on jotain ongelmia. On niin mukavaa kun pitäisi olla ensi viikolla seinällä työt.. Noh, tässäpä sitten venailen kun taitavat ihmiset yrittää korjata laitetta kaikkien käyttöön.

Edit: GD:tä lueskelen tässä samalla. Satanistimainen helvetti kadotus kiehtovaisuus!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Nyyhky

Katsoin Taru sormusten herrasta 1-3 loppuun. Oisin halunnut tietää mitä Frodolle käy.

Mutta Hissu oli hauska. Naurettiin.

Heh.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Samie

Lupas pitää. Ei tunnu itsemurhaiselta joten en tee asialle mitään.

Sitten näin unta yhdestä talosta. Siinä talossa oli valtavasti antiikkisia huoneita ja paljon sokkelomaisia paikkoja. Olin ilmeisesti muuttamassa taloon ja katselin paikkoja. Makuuhuoneeseen pääsi vain ja ainoastaan yläkerrasta ja portaikkoa pitkin. Portaikko oli joskus näkymättömissä ja joskus siihen tuli portaat mitkä veivät makuuhuoneeseen ja joskus portaat mitkä veivät jonnekkin kaukaisuuteen.

Seisoin portaiden alapäässä ja katselin kateissa olevia askelmia. Vitutti kun olisin halunnut päästä yläkertaan. Yläkerrassa näkyi poika. Yritin kiipeillä jotenkin ilman askelmia mutta en pässyt ylös. Sitten lähdin vain ripeästi astelemaan ja askelmat ilmestyivät yhtäkkiä juuri oikealla hetkellä niin että pääsin ylös. Ylhäällä houkaisin ja katsoin poikaan. Poika näytti välinpitämättömältä mutta keskustelimme jotenkin näin.

- Eikö olekin ahdistava talo?

- Ehkä vähän. Pelkurit ja uteliaat tulevat tässä talossa kuolemaan. Sinunlaistasi en ole ennen nähnytkään. Sinunlaisesi eivät kuole.

- Kamalaa! Onko tässä talossa kuollut ihmisiä?

Juuri kun sanoin sen, niin näin makuuhuoneessa riippuvan hirttosilmukan heiluvan itsekseen. Ajattelin, että miksi hitossa makuuhuoneessani on hirttosilmukka ja miksi se heiluu itsestään. Sitten käännyin toiseen suuntaan näin jonkun mustan hahmon vilahtavan kaukana.

Huusin ja juoksin paikkaa kohti missä musta hahmo oli ollut. Etsin katseellani ja näin että se olikin orava. Hetken päästä niitä oli jo kaksi. Sitten koko paikka alkoi täristä ja joku tarttui oikeaan käsivarteeni ja kuului linnun laulua, huminaa ja askelia.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Työpaikka

Just kun ajattelin vaipua epätoivoon työpaikan haussa niin saan 2 tarjousta. Ihan uskomatonta, ensin ihan tuskan partaalla laitat hakemuksia joka helvetin haussa etkä pääse mihinkään. Sitten ajattelin että no tuleepahan sitten koko kesä vapaaksi. Niin enköhän vaan saanut työtarjouksia heti.

Voisin ottaa ne molemmat. Toisen pitäisi soittaa tänään tai huomenna ja toinen selviää loppuviikosta tai ensi viikon alussa. Enkä soita yhteen mestaa mihin piti mennä kuvaamaan koska en soita. En vaan soita, jääköön sinne ihmettelemään. En soita. Piste.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Apua(ko)?

Itsemurha on mielessäni kiehtova asia.

Lupaus: Jos viikon päästä ei tunnu yhtään paremmalta arvioin tilanteen uudelleen ja joko odotan vielä viikon tai soitan suoraa psykiatrille.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Murheet

Olen hieman surullinen. Kun P on poissa. Pienet asiat muistuttaa ja saa murheelliseksi. Haluisin että se olisi vielä elossa.

Kun mä oon joskus niin yksin ja mä makaan portaikossa. Mä kuuntelen miten kaikki elää ja liikkuu mun ympärillä. Miten pienen pienet pölyhiukkaset lentelee ilmassa ja laskeutuu kuluneille askelmille mun ympärilläni. Mä laitan mun silmät kiinni ja kuvittelen että aika pysähtyy.

Sillon mä kuvittelen että mä matkustan ajassa taaksepäin. Aikaa millon asiat oli vähän erilailla. Mä muistan piano musiikin, mustat vaatteet ja harsot. Kuolema, varjot ja pimeys olin minä. Itsemurhasta puhuminen oli helppoa ja luonnollista. Viiltely oli luonnonlaki.

Tavallaan haluaisin takaisin vanhaan omaan yksinäiseen tuttuun porukkaan. Mut ne henkilöt ovat jo kauan sitten poistuneet. Nyt olen vain jäljellä minä. Yksin.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Yksinäisyys

Ihan kuin olisin jossain tosi kaukana. Kaukana muistoissa. Oon pilvien yläpuolella ja yhä ylempänä. Valkoisissa saleissa, pimpinellaruusujen juurella. Aamiaisia puutarhassa. Keijuja ja kastepisaroita salaatinlehdillä yrttitarhassa.

Muistan myös mun kaikki ystävät. Rauha heidän sieluilleen taivaissa.

Lentelevä pyörteilevä lumisade saa mut melankoliseksi. Voi miksi sun piti kuolla? Tänään en halua olla yksin.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Rauha

Rauhallinen olo. Pitäisi useammin kirjoittaa tänne. On ollut vähän stressiä ja riitoja ja itkua. Mut nyt kun katon ikkunasta ulos niin tuntuu rauhalliselta ja hyvältä. Kuuntelen musiikkia ja laitan silmät kiinni ja hengitän rauhassa. Asiat menee hyvin. Tiedän että ne menee hyvin. Ei mun tarvi kuolla, voin jäädä elämään.

Ihanaa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Ehkä, mutta vain ehkä

Ehkä olenkin masentunut.

On ollut riitoja. "Toi ei oo normaalia!" "Sun pitäs jo hakee apua!" Tollaset satuttaa eniten. Mikä sitä paitsi on normaalia? Se että itkee päivät ja öisin ei saa unta kun murehtii? Se että ei välitä mistään? Jyrää kaiken alleen ja haukkuu muita oudoksi?

Mä en haluu elää mun elämää. En halua kuolla, en vain jaksa elää.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Itsemurhaisuus

Kävin lääkärissä tänään.

Todettiin että olen kunnossa. Ja sovittiin, että jos alkaa tuntua masentuneelta ja varsinkin jos tuntuu itsemurhaiselta (<< onko se edes sana?) soitan psykiatrille. Vaikeaa miettiä tällaisiä asioita..

maanantai 28. helmikuuta 2011

Nuku pois vaan

Silmissä on väsynyt olo. Viime yönä en nukkunut paljon paljoakaan ja heräsin puoli kuudelta. Toivoisin, että muistaisin mitä unta näin.. Itkemisen jälkeen tuntuu aina niin uupuneelta, nyt tekee mieli vaan nukkua ja nukkua ja nukkua pois. Nukkua pois vaan. Noin vain yllättäen.

No ainiin vittu, huomenna oli se lääkärikin.. Pakko elää vielä huomiseen. Tai mieluiten seuraavan kuun loppuun niin saa kaikki työt tehtyä ja voi vaikka ihan rauhassa elää omaa elämää.

perjantai 25. helmikuuta 2011

RandomFandom

Mun tekee mieli itkee ja nauraa ja leipoo kirsikkakakkua. Mistä aloittaisin? Onko kellään ideoita? Apuaaa?!

Edit: En tarvi enää ideoita. Keittiössä alkoi itku ja nyt epätoivo tiivistyy.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Iholla

En ole melkein viikkoon kirjoittanut mitään. En oikeastaan tiedä miksi. En ehkä jaksa, en ehkä halua jakaa kokemuksia, ei ehkä tunnu mitenkään yhtään miltään. Vaikka tulin alkuviikosta takaisin Suomeen, ei tunnu siltä että haluaisin kirjoittaa kokemuksista. Tänään olin kuvaamassa taas ja onnistuin kiitettävästi.

Eilen tapasin nuorten kriisityö feissarin. Halusi keskustella masennuksesta mutta alkoi änkyttämään ja lähti pois punastuneena kun sanoin että minulla ei ollut mitään ongelmaa päästä psykiatrille. Se tuntui niin pahalta että kotona melkein aloin itkemään ja puin asiaa ystävän kanssa.

Parempi kokemus oli tänään kun kesken kuvaamisen tuli taas joku nuorten kriisifeissari siihen mussuttamaan. Ajattelin että aivan yksi hailee ja kuuntelin taas samat kertomukset mielenterveystyön tärkeydestä. Sitten sanoin että nojaa, syksyllä kävi näin ja nyt olen ilmeisesti pisteessä bipo, että saa kertoa lisää siitä kriisiasiasta, kiitos kiinnostaa.

Ei mennyt luuta kurkkuun vaan sitten keskusteltiin melkein puoli tuntia mielenterveydestä. Mielenkiintoista.

torstai 17. helmikuuta 2011

Juurihoito-elämys

Mulla oli aivan mahtava päivä.

Ensin heräsin puoli viisi, sitten puoli kuusi ja lähdin seitsemältä keskustaan. Sielä alkoi juurihoito käynti yksi. Sen takia koska vuosia sitten paikatun hampaan paikka oli liikkunut hieman ja aiheuttanut kolon hampaaseen. Sinne oli mennyt aukosta sisään bakteereja jotka olivat tappaneet hampaan.

Heti kun pääsin hammaslääkärirakennukseen näin mun kaverin joka opiskelee siellä. Oli yllätys koska en ollut aikoihin nähnyt sitä. Sitten kun odotushuoneesta huudettiin niin arvatkaa kuka oli hammashoitajana. No mun kaveri tietty!

Juteltiin ummet ja lammet ennen kun hammaslääkäri tuli aloittamaan. Oli aika elämys se juurihoito. Mun naamassa oli kuminen läppärä joka esti hengittämisen ja sitten kuulin puhetta kaikenmaailman neuloista ja muista. Olisin niin halunnut nähdä mitä ne oikeen sorkkii siellä.

Lopulta n. 2h päästä kun ensimmäinen juuri oli hoidettu ne pisti hampaan umpeen ja alkoi irroitella niitä läppäröitä ja lenkkejä mun suusta. Sitten kun sain nousta istumaan niin en ehtinyt edes nousta kun pelästyin niin hirveästi. Mun leuka oli mennyt sijoiltaan. Näytin varmaan aika järkyttyneeltä kun se hammalääkärikin pelästyi ihan hirveästi ja alkoi huutaa; "Lääkäri! Tänne tarvitaan toinen lääkäri!"

Siihen mennessä kun se toinen lääkäri oli tullut paikalle olin saanut itse leukani paikoilleen. Siitä seurasi pitkä palopuhe ihmisen leuasta ja miten se joskus menee sijoiltaan toisilla herkemmin kuin toisilla ja että mitä silloin pitää tehdä. Opin nyt siis mitä teen jos vaikka haukotuksessa leuka menee sijoiltaan eikä palaudu itsestään. Silloin pitää soittaa hammaslääkäripäivystykseen (yllis!)

maanantai 14. helmikuuta 2011

AnakronismiAmnesia

En tiedä miten menee. Olen ihan haavoilla ja tänä aamuna mun hiukset harjattiin koska en itse jaksanut. Syvältä sisältä kumpuaa vuosien suru ja tuska. Tää on jotain muinaista. Tää on jotain sellaista mihin oon yhteydessä ollut jo pitkään ja aina välillä se tulee ja sumentaa mun silmät. Jotain niin kamalaa. Ihan kuin olisin unohtanut jotain todella tärkeää. Jotain ihan hirveän tärkeätä. Vain etsin ja etsin ja etsin, en koskaan löydä. En löydä vaikka etsisin tuhannen vuotta.

Mä haluisin löytää että tää loppuu. Että yhtäkkiä kaikki maailman lukot ja ovet avautuu. Kaikki salaisuuden paljastuu. Haluan tietää, haluan löytää. Joskus on tapahtunut jotain ihan hirveää, jotain ihan kamalaa ja sitten oon joutunut tänne, tähän. Jotain ihan todella väärää on tapahtunut. Haluan muistaa ja löytää. Haluan sen tunteen saada.

Mä odotan sitä päivää, että nään kaiken. Sen päivän haluun että ymmärrän kaiken. Tää tunne repii mun sydäntä. Ihan epätodellista, ei mun pitäisi olla tässä, mun pitäisi olla jossain muualla. Olen ehkä vaan väärässä ajassa ja väärässä paikassa. Tää ei oo paikka mulle, haluan pois. Pois-pois-pois. Haluan takaisin, haluan peruutta ja palata. Olen ihan väärä. Täysin väärä nyt tänne tähän.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Kirous

Musta tuntuu että mä oon kirottu. Mun elämä on täysin pilalla ja kirottu. En voi enää elää. Mä olen täysin epäonnistunut kaikessa mitä mä teen. Oon kerran yrittänyt hukuttaa itseni, mutta se oli kyllä niin epätoivoista että keksin jotain muuta. Mä luulen että menestyksekkäistä olisi ehkä "liikenneonnettomuus" tai muu vastaava. "Työtapaturma" olisi myös melko varteenotettava vaihtoehto.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Ääniä

Koko ajan kuulen ääniä mun päässä. Ihan kun P olisi täällä. Sitten kun kysyn siltä että mitä se tekee, niin ei kuulukaan mistään mitään. Kuitenkin hetken päästä sitten kuuluukin joku kolahdus tai juoksua tai askeleita.

Onpas pelottavaa.

Heräsin vähän vaille viisi.

torstai 10. helmikuuta 2011

Kaulapanta

Eilen grand raivot taas. Tänään autuaan ihana olotila.

J kysyi tänään että syönkö kunnolla kun näytän niin laihalta. Sanoin että kyllä kaikki on hyvin. En nyt voinut sanoa sille mitään. Ei sille kuulu mun ongelmat vaikka se kaikessa ystävällisyydessään tarjoutuu kuuntelu avuksi. Mutta ei. Mun ongelmat ovat mun ongelmia, minä ratkaisen ne.

Hammaslääkärissä käynti oli seikkailu. Eksyin heti ja tapasin uuden tuttavuuden. Oli aika hauskaa. Naurettiin.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

No voi lol vittu

Pitkän puhelinkeskustelun jälkeen hammaslääkärinpäivystäjän kanssa:

- No mitä mä nyt teen?
- Nyt sitten otat kipulääkettä ja kun alkaa hahmottua missä kohtaa se oireileva kohta on niin varaat ajan.
- Miten mä voin tietää mikä kohta oireilee kun kipulääke vie sen kivun?
- Nyt vaan otat sen kipulääkkeen ja soitat uudestaan kun alkaa hahmottua.
- Mitä? Pitäiskö mun siihen asti vetää vaan jotain Buranaa?!
- Joo.
- Mut eihän se oo ees terveellistä!!
- Ei olekaan.

Siis, soitan itselleni hammaslääkäriaikaa ja ne pyytää mua ottamaan Buranaa joka vie kivun pois niin kauan että tiedän mikä kohta on kipein. Ja ne vielä sanoo päälle että se on epäterveellistä. Onpas kivaa nyt. Mitä vittua? :D

Viisaudenhampaat

Mulla taitaa puhjeta viisaudenhampaat (toiselta puolelta ylhäältä ja alhaalta yhtäaikaa jee). Sattuu. Sattuu paljon. Sattuu ihan vitusti.

Auts. Auts. Auu.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Tekemättömyys

En ole tehnyt mitään. Jäihin lähti kaksi projektia jotka alkaa taas ensi viikolla. Tuntuu ihan kun olis vieläkin torstai. Saan silti nukutuksi ja mua on viety vaikka minne. Yhtäkkiä kaikki haluaa mennä mun kanssa syömään, ulkoilemaan, elokuviin, baariin.

Ystävällisesti suostun melkein kaikkeen ja raahaudun mukana miltein minne tahansa. Yksi päivä olin jostain syystä Tikkurilassa ja toisena päivänä Pihlajistossa ja Klaukkalassa. Huomenna kuitenkin meen akatemiaan.

Ehkä alan elää taas.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Valkoinen seinä

Olin viikonlopun verkostossa. En ollut nukkunut torstaista lähtien ja mun piti mennä sinne rauhoittumaan. Aluksi piti olla keskiviikkoon asti, mutta eihän siitä tullutkaa mitään. Menin sinne itkuisena ja kun tänään lähdin kotiin olin vielä enemmän itkuna. Siellä on vieläkin mulle huone jos ihan millon vaan haluun mennä sinne pidemmäksi aikaa.

Osittain ehkä sen takia kun siellä on oikeesti aikaa kelata ihan mitä vaan. Sit kun tuijottaa valkoista seinää muutaman tunnin ihan zombiena niin kyllä siinä väkisinkin tulee jotain ajatuksia päähän. Eri asia sitten, että minkälaatuisia ajatuksia.. Ja "Syö nyt, syöpä nyt se jogurtti. Söitkö sä oikeesti vaan yhden leivän?"

- Herrajumala! Mitä sä täällä teet?
- Mä tulin vaan kattomaan, että nukutko sä.
- Hmm.. No.. En..

Must tuntuu ihan epätodelliselta nyt. Ihan kun olisi vielä torstai. Koko ajan kaikki pienet asiat tulee mieleen, nanosekunnin ajan luulen vieläkin että P on täällä ja sitten tajuan ettei olekaan. Se masentaa.

torstai 3. helmikuuta 2011

Kyynel

Mikä tämä on
Kyynel
Otsallani
Silmäluomeni yllä
Ehkä sinäkin
Suret taivaissa


P:n muistolle. Sinä elät ikuisesti minun sydämessäni. Sinä tiedät sen.

Kuolema

Tää ei oo totta. Tää ei oo yhtään totta. Tää on joku painajainen josta jo kohta herään. Tää ei tapahdu oikeesti. Ei. P lähti pois tänään. Ei enää ikinä voi tulla takaisin. Kuolemasta ei voi enää ikinä tulla takaisin. Tottakai mä aina ajattelin että se eläis ikuisesti. Mut eihän kukaan voi elää ikuisesti.

Mun kyyneleet viiltää mun poskia. Miks tää tapahtuu? Miks kuolema? Miksmiksmiksi? Eihän se ollut kun vasta kymmenenvuotias. Kymmenenvuotias! Voi maat ja taivaat missä kaikkialla sun henkesi vaeltaakaan nyt, pidä itsestäsi huolta. Mä tiiän et sä et koskaan unohda mua, mä en koskaan unohda sua.

Mä tuun joku päivä sun luokse. En mäkään elä ikuisesti.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Rakkaani

Berliinin taivaan alla.

Itkin.

Hänen hengityksensä on jo käynyt raskaaksi.

Miksi elämä on niin hauras? Se vain murenee pois. Mun sormien välistä valuu mun rakkauteni veri kuin ajan hiekka. Maahan. Kun hän lähtee, lähden minäkin.

Hän joka kerran nosti minut pimeydestä päivänvaloon syöksee minut vielä helvettiin.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Sata!

Sadas merkintä tulee nyt tässä: ajoin ojaan. Väistin vieressä käveleviä ihmisiä niin että auto kellahti ojaan. Ajattelin että voi vittu, ja aloin nauraa. Puoli tuntia sitten kokeilin yksin tai useamman ihmisen kanssa saada sitä pois. Välillä lapioin ja heijasin taas ja välillä joku työnsi. Yhtäkkiä siihen tuli iso kaveriporukka. Sitten ne kaikki työnsi ja minä heijasin. Hyvin lähti!

Näin muuten kalenteri näyttää nyt pelottavan täydeltä. Varsinkin loppuviikko.

0%

Ärsyttää. Tasan 0% kiinnostaa lähteä akatemialle. Kaiken lisäksi nukuin todella huonosti. Heräsin kokoajan ja lopulta heräsin joskus viiden puoli kuuden aikaan. Ei mua edes väsyttänyt kun heräsin. Heräsin silleen PING!

Muutenkin hirveesti sotkua tällä viikolla. Nyt ärsyttää vielä enemmän.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Hienoinen Pienoinen

Tuntuu hieman huonolta. Hienoinen häpeä ja pienoinen pettymys vaihtelee. Miksi mä edes elän? Tällä hetkellä en löydä mitään syytä. Mun elämässä ei ole mitään järkeä. Tässä maailmassa ei oo mitään järkeä.

Edit: Musta tuntuu että mä oon koko ajan yliannostanut kaiken. Lopetan kaiken. Ja hui helvetti, luen täältä kaikkia haittavaikutuksia ja muita riskejä. En enää ikinä ota tätä tai mitään muutakaan.

Edit-Edit: Ekana tuntui siltä kun joku olisi yrittänyt kaivaa lusikalla mun silmiä ulos. Sen jälkeen itkin meren.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Häpeästä

Olen todella väsynyt. Olin kuvaamassa muutaman tunnin umpihangessa. Ehkä onnistuin, ehkä en. En tällä hetkellä ole kovinkaan kiinnostunut minkään sortin kuvauksista.

Tosi vaisu olo nyt ja kaiken lisäksi hävettää. Mut luulen että luovutan sen asian suhteen. Räjäyttäköön vaikka päänsä jos siitä tulisi parempi olo. Kieltäydyn miettimästä sitä asiaa enää sekuntiakaan. Mulla on oma elämä ja mä elän sitä.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Vittutus

Vittu kun vituttaa. Kalibroin näyttöjä 6h. Kyllä, luitte aivan oikein. 6h. Työkoneet onnistui hyvin, mutta kun tuli läppärin vuoro niin tottakai siinä oli niin sellaista nussuttamista että melkein yli puolet ajasta meni jumalauta jonkun käpysen läppärin kanssa hässäköintiin. Vittutus.

Ja ei ole kirjoitusvirhe se on vittutus ja sillä vagina.

Edit: Tänään järkytyin ja tulin surulliseksi. Ehkä hieman petyin myöskin.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Tuulilasin kuolema

Tapahtuipa paljon asioita. Autosta hajosi tuulilasi kun ajoin 100km/h kotiin. Ja tajusin lopulta miten isoa projektia alan tekemään akatemiassa. Noh, otan vaan iisisti ja hoitelen asiat suunnitelman mukaan.

Sitten oli UB projektin tapaaminen jossa oli mukana storyboard artist. Hänen pitäisi tehdä meille pohjat ja varmaankin kameran radat katsotaan seuraavilla kerroilla. Perjantaina tulee olemaan iso tapaaminen näyttelijöiden kanssa. Jännittää, kun tulee monta ihmistä.

Musta tuntuu että mun blogi alkaa vähän liukua pois tästä "mielialapäiväkirja" kategoriasta. En kyllä oo tuntenutkaan paljon mitenkään erityisen merkittäviä mielialoja viime aikoina. Olen ihan hyvillä mielin ollut. Ei itsemurhasta ajatuksia, en suunnittele lopettavani akatemiaa ja alkavani näyttelijäksi, en mitään erityistä. Olen ihan tässä päivässä.

Eilen oli hieman stressiä, mutta join teetä ja katoin telkkaria niin tuli rauha. Ihan normaalia.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Maanantai

Hyvin menee maanantain tunnelmissa. Oon jostain syystä ihastunut runoon "The Lady of Shalott" ja suomennan sitä. Suunnittelen siitä kuvauksia ensi kesälle. (Ja myöskin kuvaukset Hamletista!) Sen lisäksi että suunnittelen TLOS kuvauksia, suunnittelen myös toisia kuvauksia ja päätän loppuun yhden tutkimuksen.

Ainiin ja sitten vielä se valtava UB kuvauskeikka! Sen suunnittelua myös tällä viikolla. Sitten pitäisi soittaa J:lle sen työstä ja lääkäriin. (Vittu mun piti soittaa lääkäriin jo tammikuun alussa, mutta.. noh, vähä jäi. Tai, aika paljonkin jäi..) En mitään lääkäriä tarvitse nyt, pyh-pah!

Tänää oli muka olevinaan siivouspäivä, mutta oikeasti kehitin filkkaa ja viimeistelin tutkimusta akatemialla. Suunnittelen että kun saan TLOSin suomennettua suomennan Marianan. Tai sitten suomennan ne samaan aikaan! Mitä jos kasaisin kirjan? Se on kuulemma melko halpaa nykyään. Taitosta ei tarvisi maksaa mitään, koska sen voin tehdä itse joten maksettavaksi jäisi ainoastaan painaminen.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Rakkauden puuska

Tulipas nyt ihana rakkauden puuska. Tuntuupa romanttiselta. Nyt olis varmaan silleen että rakastuisin ensimmäiseen ihmiseen minkä näkisin. Toivottavasti en näe ketään. Heh. Pukeudun silkkiin & pitsiin ja ihastun rakkauteen.

Rauhantuoja

Näin unta. Olin taiteilijatarvikekaupassa. Kädessäni oli nippu papereita. Katselin ympärilleni ja kuljin etsien siveltimiä ja akryylivärejä. Lopulta huomasin hyllyrivin, jossa niitä myytiin. Se oli aika nurkassa ja näytti olevan tyhjillään. Kun kävelin hyllyriviin aloin kuulla naurua ja itkua. Hyllyriviin astuttuani näin aivan nurkassa pienen vaaleahiuksisen tytön joka itki ja rivin päässä kolme pikkupoikaa jotka nauroivat ilkeästi. Yritin olla muka välinpitämätön, mutta tiesin että tilanteelle täytyisi tehdä jotain.

Lopulta pikkutytön luo päästyäni, kumarruin alas ja pyyhkäisin hiukset hänen silmiltään. Kysyin, että miksi itket. Kysymys aiheutti vielä enemmän itkua ja pikkupojat nauroivat vielä enemmän. Lopulta nostin pikkutytön syliini ja lohdutin. Kuljin ympäri hyllyriviä etsien titanium whitea, lamp blackia ja luonnonharjassivellintä samalla kun hyräilin hiljalleen Momentumia pikkutyttö sylissä.

Hetken etsittyäni pikkutyttö alkoi rauhoittua. Sitten näin omituisen mallisen siveltimen hyllyssä, se oli täysin musta ja siinä oli harjas molemmissa päissä. Nostin sen sinisestä laatikosta ja tarkastelin tarkemmin. Yhtäkkiä siveltimen molemmista päistä alkoi valua mustaa tussia joka värjäsi käteni. Pikkutyttö pelästyi ja laskin sen maahan. Alkoi heti uudestaan itkeä ja lähti juoksemaan pois.

Laskin omituisen siveltimen laatikkoon ja olin lähdössä pikkutytön perään, mutta yhtäkkiä kaikki käsissäni olevat paperit läjähtivät lattialle. Samaan aikaan kun paperit lensivät lattialle hyllyriviin astui nuori mies. Olin harmissani että joku oli todistamassa kömpelyyttäni ja yritin muka välinpitämättömästi noukkia papereita lattialta ja hyllyjen alta.

Viimein istahdin alahyllylle ja aloin käydä läpi papereitani, että olin varmasti löytänyt kaikki. Kaikki oli löytynyt, mutta silti nuori mies kulki hyllyrivillä etsien jotain. Painoin pääni alas ja olin muka keskittyvinäni papereiden selailuun vaikka tiesin että hän katsoi minua ja hymyili aivan kuin hän olisi juuri löytänyt etsimänsä.

torstai 20. tammikuuta 2011

Punahilkka

Haikean hiljaisen rauhallista. Ei ole mitään asioita rästissä tai kaivertamassa mieltä. Ei stressiä, ei huolia. Kirjoittelin tänään kirjeitä ja aloin piirtämään yhtä vähän isompaa työtä musiikin pohjalta. L soittelee kitaraa ja minä huuliharppua.

Kamalan myöhään oon alkanut mennä nukkumaan viime aikoina. Tuntuu tyhmältä miettiä jotain tällästä, mut pakko miettiä kun aamulla herää ja näyttää siltä että olisi jäänyt junan alle. Onneks huominen on myöhäinen aamu.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Merituulet

Oon melkeen lukenut "Veronika päättää kuolla" -loppuun. Tää on maailman hauskin ja huonoin kirja ikinä. Aihe on sinänsä todella mielenkiintoinen, mutta miten tää on kirjoitettu niin päin vittua. Tai ehkä Henry Jamesin jälkeen kaikki (jopa Jane Austen) tuntuu olevan kirjoitettu päin vittua.

Joka tapauksessa toi kirja ei täytä tehtäväänsä. Olin ajatellut, että se motivoisi elämään mutta musta tuntuu että se motivoi kuolemaan. Ehkä nyt kuitenkin luen sen ensin loppuun ja päätän vasta sitten mitä tästä irtoaa. Ainaskin hyvät naurut.

Tänään oli 5h kuvaamista pistävän kylmässä merituulessa rannikolla M:n kanssa. Tuntuu vähän kuumeiselta, mutta ehkä se menee ohi kun nukun kunnolla.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kohtaaminen

Olen keskellä peltoa, sumussa. Missään ei näy yhtään ketään. Seison polvia myöten umpihangessa kameran kanssa. Yhtäkkiä kuuluu yskintää. Käännyn ympäri ja näen sumusta mua kohti kävelevän ihmishahmon.

No ei siinä mitään, keskusteltiin hetki valokuvauksesta ja surrealismista. Hetken päästä kulkija toivotti hyvät loppupäivät ja kääntyi lähtemään. Huusin hyvää matkaa ja näin sumussa huiskuttavan käden loittonevan.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Pohdintaa

Musta tuntuu että mun pitäisi tehdä enemmän niitä asioita joita mä haluan tehdä ja vähemmän niitä asoita joita mä en halua tehdä. Sen lisäksi mun pitäisi välittää vähemmän mitä ihmiset musta ajattelee ja välittää enemmän siitä miltä musta itsestäni tuntuu. Tästä lähtien jos joku räkäpää tulee rääkymään jostain mitä teen niin siitä henkilöstä tulee pian räkäpäätön.

Ja mä oon täysin onnellinen varsikengissä ja hautajaishunnussa. Haistakaa vittu. Lisäksi musta tuntuu että mun pitää kohta alkaa tehdä jotain mun maalauksille... Näitä on jo niin paljon että en tiedä mihinkä helvettiin niitä tunkisin. On ehdotettu myyntiä ja pyydetty taas näyttelyä. Ehkä mielummin lahjoittaisin niitä.

Loppujen lopuksi näin viime yönä unta että Amanda Palmerilla oli kylpylä Jyväskylässä. Olispa Hebbe täällä. Hebbe, missä lienetkään tällä hetkellä.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Matematiikkaa niin

Se mikä menee ylös, tulee melko varmasti aina myös alas. Mutta se mikä menee alas, ei ehkä tulekaan enää ylös. Ja jos tippuu alas jostakin, laskeutuu. Mutta jos tippuu ylös jostakin (onko mahdollista tippua ylös?) ilmeisestikin nouseutuu.

Laskeutumisen suhde nouseutumiseen täytyisi olla vakio. Mutta koska laskeutuminen on yleisesti ottaen helpompaa nouseutumiseen verrattuna, se ei olekaan vakio vaan muuttuja. Ja kun laskeutuminen derivoidaan siitä saadaan tämän hetkinen tilanne. Olisiko näin ollen siis mahdollista integroida laskeutumisen derivaatta ja saada siitä selville nouseutumisen tilanne?

Jos päättää niin, niin niin se on.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Hetkellinen mielenhäiriö

Tänään koko tunteiden kirjo. Tapasin H:ta pari tuntia ja puolen tunnin päästä soitin sille ja kysyin että mitä tapahtui. No juteltiin vähän aikaa ja aloin taas palata maan pinnalle. En ymmärrä mitä tapahtui. En muutenkaan tajua mitä tapahtui tänään.

Kaikki vaan menee mun ohitseni niin saatanan lujaa. Mä meen viel lujempaa kaikkien ohi. Akatemiassa palautan esseen josta maikka tuli kertomaan ettei tajua siitä sanaakaan. Katson itse sitä enkä minäkään tajunnut siitä mitään, en edes tajunnut miksi kirjoitin jotain sellaista.

Ei tämmöstä voi edes tapahtua. Tää on joku hetkellinen mielenhäiriö. En ihan olekaan tässä päivässä. Apua.

Sain tänään H:lta ihanan mustan harsomekon lahjaksi, mutta en tiedä miksi.

Huomaan huomaan

Joo huomaan. Ystäväkin totesi eilen illalla kun soitin että "Sulla menee vähän liian lujaa.." Mutta kun musiikki soi niin hyvin menee. On suunta elämällä, ylöspäin! Eilen oli kyllä hieman vaikeuksia saada puheesta kuulemma selvää, sen verran nopeeta juttu lensi voihan paskat, mitäs oli niin hidas itse seuraamaan keskustelua!

Mut en nyt tiiä, en oo nyt mitää levoton ainaskaan. Päässä soi musa täysillä ja tanssin samalla. :) Ei mitään levoton/raivo tai mitään.

Miks vitussa kirjoitan eilisestä tänään? Noh, tänään pitää tehdä tuhat ja yksi asiaa, ihanaa! Jaksan tuskin odottaa tätä päivää. Uusi projekti ja tapaaminen taaskin.

torstai 13. tammikuuta 2011

Itsemurhainen kellokoneisto

En haluu tehdä itsemurhaa mut en voi lopettaa sen ajattelemista?!?!??!?!??! Mitä helvettiä?? Ihan kun kokoajan tahattomasti juoksisin päin sirkkeliä. Voi paskat nyt.

Bizarre kpolöakjfak äsken just söin oksennuksen näköistä ruokaa joka haisi ja maistui oksennukselta. mut jotain on syötävä etten kuole nälkään tai mitään heheh mutta niin se itsemurha joo, nii pitää katella nyt voi ei..............................................kyllä voi kyllä

Edit: Mun päätä särkee. Oon lukenut lisää kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ei hyvä. eieieieieiei. ehkä herään todellisuuteen ehkä en, oksettaa. Muistan H:n kanssa puhuttiin kerran ettei ole parannusta tähän sairauteen. Mitä helvettiä miten se on ees mahollista??????

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Pyörät pyörii taas

Menee nopeeta elämä. Soitan ympäri maailmaa työpaikkaa. Oon onnellinen ja kiinni tässä elämässä. Viime yönä näin kaksi painajaista, mut en anna sen häiritä.

Muistan, että toisessa painajaisessa huusin "Mun elämä on kirottu! Mun suku on kirottu!" ja juoksin pakoon kauhuissani jotakin. Toisessa unessa ajoin autoa jonkun kuolleen kanssa. Se kuollut lauloi jotain laulua ja sitten siinä oli myös karhu.

Olipas sekavaa unimaailmaa. Mut ihanaa nyt on, oon tässä päivässä ja tässä elämässä nyt. <3

tiistai 11. tammikuuta 2011

Oikeasti

Kävin tänään psykiatrilla viimeisen kerran. Täytin taas seulan. Puhuttiin itsemurhasta ja sovittiin, että jos joskus tulee nii paha olo etten kestä niin voin soittaa. Kysyin, että oikeastiko. Vastasi, että oikeasti. Sen lisäksi tapaan myös toisen lääkärin kuukauden päästä.

Tuntuu hyvältä ja olen hyvilläni. Oikeasti joku voi auttaa mua jos mulla on paha olla. Ei mun ole tarkoitus tuntua surulliselta ja tehdä suunnitelmia koko ajan. Oikeasti ei pitäisi olla sellaista. Jos niin on, se tarkoittaa että joku on nyt vialla ja voin saada apua. Oikeasti.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Vanha päiväkirja

Löysin just mun vanhan päiväkirjan johon olin suunnitellut miten päättäisin päiväni. Koko kirja täynnä erilaisia suunnitelmia. Oon ollut aika luovana. En ees muistanut että mulla oli jotain tällästä tallessa. Tuntuu ihanalta tietää että on suunnitelma B jos elämä menee liikaa ruttuun.

Ja sit yks räkäpää tuli jotain ehdottelemaan mulle. En todellakaan oo aloittamassa suhdetta yhtään kenenkään kanssa. Aloitan just vittu elämänmittasen suhteen mun lääkepurkin kanssa.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Vaikee aloittaa kirjoittamista.

Nyt tuntuu itkuiselta. Alkuyöstä heräilin ja enkä pystynyt nukahtamaan. Ilmeisesti puolenyön aikaan nukahdin ja aamulla heräsin surullisena.

On vaikeaa olla. On vaikeaa jäädä.

torstai 6. tammikuuta 2011

Sami

Riitelin Pimpulan kanssa sohvassa. Riita huipentui siihen kun aloin käyttää Pandan konvehtirasiaa kilpenä potkuja vastaan. Sami (=konvehtirasia) taisteli urheasti siihen asti kunnes telkkarista alkoi tulla joku leffa. Lopetettiin siihen ja alettiin katsomaan leffaa.

Leffan lopuksi pistin Samin pyödälle ja nousin sohvasta ylös. Paidan kulmassa oli jotain ruskeaa. Käänsin paitaa ja huomasin että suklaapalanen oli muussaantunut kiinni paitaan. Vittu. Käänsin vähän lisää. Lisää suklaata muussaantuneena. Käännyin kattomaan sohvaa. Kaksi suklaakonvehdin kokoista ruskeaa klönttiä oli muussaantunut sohvaan kiinni.

Lopulta käänsin itseni peilin edessä. Ja oli muuten puolet Samin sisällöstä muussaantunut mun paidan selkämykseen. Naurettiin 15 minuuttia.

Edit: Tukiverkostossa taas tänään. Musta tuntuu et mun elämällä on oikeesti merkitys. Lähetin Y:lle e-mailin Floridaan ja kasaan levyä K:lle. Aijon lähettää sen sille. Toivon, että sen elämä alkaa mennä paremmin.

maanantai 3. tammikuuta 2011

4AM

Heräsin tänä aamuna neljältä. Oli tavallaan aika ironista katsoa puoli viisi aamulla telkkarista nauhoitettua dokumenttia unirytmin säännöllisyyden tärkeydestä.

Edit: No voinewf ,mvitun perse vittu satana tämäkin vielä helvettiiiiiiiiiiiiii!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! DROP DEADHAJUKBHS:KJBS:KAfs.,<v...............................flövdbg voi helvetin vittuus

lauantai 1. tammikuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta!!!

Hihii. Nukuin ruhtinaaliset 4h ja heräsin kuudelta. Onkohan hyvä vai huono? Ilta oli ihana ja yö. Oon todellakin osa tätä elämää. Sitten tein uuden vuoden lupauksen ja sitten kesti melkein tunti saada raketti syttymään koska naru poikkesi koko ajan ja lunta oli vyötäisille ja kaaduin ja naurettiin ja hyppäsin ja olin ihan lumessa ja polvi meni osui suoraan kaiteeseen ja vielä vähän sattuu mutta ei se mitään. Sen jälkeen katottiin leffa kuudelta kun heräsin kun muut oli jo alottanut ja lopuksi siitä tuli salonki. Hyvää uutta vuottaaaa!!