Luin juuri loppuun Edith Whartonin "Viattomuuden Aika". Todella hyvä kirja, en yhtään ihmettele miksi se voitti Pulitzerin 20-luvulla. Yksi parhaimmista kirjoista mitä oon pitkiin aikoihin lukenut.
Ainut asia mikä hieman harmittaa oli se että kirjailija hätiköi hieman loppua kohden, teki (minun mielestä) aika hölmön ratkaisun minkä seurauksena kirja ei ihan loppunut niin kuin olisin halunnut ja viimeiset kappaleet olivat hieman tuskallisia.
Mutta aina ei mene nallekarkit tasan ja viimeiset sivut saivat kuitenkin pelastettua hätiköityä loppua niin että siitä tulikin juuri niin eeppinen kuin Pulitzer-palkinnon voittaneelta kirjalta odottaakin..
Maltan tuskin odottaa että pääsen katsomaan leffaversiota.
Ainut asia mikä hieman harmittaa oli se että kirjailija hätiköi hieman loppua kohden, teki (minun mielestä) aika hölmön ratkaisun minkä seurauksena kirja ei ihan loppunut niin kuin olisin halunnut ja viimeiset kappaleet olivat hieman tuskallisia.
Mutta aina ei mene nallekarkit tasan ja viimeiset sivut saivat kuitenkin pelastettua hätiköityä loppua niin että siitä tulikin juuri niin eeppinen kuin Pulitzer-palkinnon voittaneelta kirjalta odottaakin..
Maltan tuskin odottaa että pääsen katsomaan leffaversiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti