tiistai 1. helmikuuta 2011

Rakkaani

Berliinin taivaan alla.

Itkin.

Hänen hengityksensä on jo käynyt raskaaksi.

Miksi elämä on niin hauras? Se vain murenee pois. Mun sormien välistä valuu mun rakkauteni veri kuin ajan hiekka. Maahan. Kun hän lähtee, lähden minäkin.

Hän joka kerran nosti minut pimeydestä päivänvaloon syöksee minut vielä helvettiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti