maanantai 28. helmikuuta 2011

Nuku pois vaan

Silmissä on väsynyt olo. Viime yönä en nukkunut paljon paljoakaan ja heräsin puoli kuudelta. Toivoisin, että muistaisin mitä unta näin.. Itkemisen jälkeen tuntuu aina niin uupuneelta, nyt tekee mieli vaan nukkua ja nukkua ja nukkua pois. Nukkua pois vaan. Noin vain yllättäen.

No ainiin vittu, huomenna oli se lääkärikin.. Pakko elää vielä huomiseen. Tai mieluiten seuraavan kuun loppuun niin saa kaikki työt tehtyä ja voi vaikka ihan rauhassa elää omaa elämää.

perjantai 25. helmikuuta 2011

RandomFandom

Mun tekee mieli itkee ja nauraa ja leipoo kirsikkakakkua. Mistä aloittaisin? Onko kellään ideoita? Apuaaa?!

Edit: En tarvi enää ideoita. Keittiössä alkoi itku ja nyt epätoivo tiivistyy.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Iholla

En ole melkein viikkoon kirjoittanut mitään. En oikeastaan tiedä miksi. En ehkä jaksa, en ehkä halua jakaa kokemuksia, ei ehkä tunnu mitenkään yhtään miltään. Vaikka tulin alkuviikosta takaisin Suomeen, ei tunnu siltä että haluaisin kirjoittaa kokemuksista. Tänään olin kuvaamassa taas ja onnistuin kiitettävästi.

Eilen tapasin nuorten kriisityö feissarin. Halusi keskustella masennuksesta mutta alkoi änkyttämään ja lähti pois punastuneena kun sanoin että minulla ei ollut mitään ongelmaa päästä psykiatrille. Se tuntui niin pahalta että kotona melkein aloin itkemään ja puin asiaa ystävän kanssa.

Parempi kokemus oli tänään kun kesken kuvaamisen tuli taas joku nuorten kriisifeissari siihen mussuttamaan. Ajattelin että aivan yksi hailee ja kuuntelin taas samat kertomukset mielenterveystyön tärkeydestä. Sitten sanoin että nojaa, syksyllä kävi näin ja nyt olen ilmeisesti pisteessä bipo, että saa kertoa lisää siitä kriisiasiasta, kiitos kiinnostaa.

Ei mennyt luuta kurkkuun vaan sitten keskusteltiin melkein puoli tuntia mielenterveydestä. Mielenkiintoista.

torstai 17. helmikuuta 2011

Juurihoito-elämys

Mulla oli aivan mahtava päivä.

Ensin heräsin puoli viisi, sitten puoli kuusi ja lähdin seitsemältä keskustaan. Sielä alkoi juurihoito käynti yksi. Sen takia koska vuosia sitten paikatun hampaan paikka oli liikkunut hieman ja aiheuttanut kolon hampaaseen. Sinne oli mennyt aukosta sisään bakteereja jotka olivat tappaneet hampaan.

Heti kun pääsin hammaslääkärirakennukseen näin mun kaverin joka opiskelee siellä. Oli yllätys koska en ollut aikoihin nähnyt sitä. Sitten kun odotushuoneesta huudettiin niin arvatkaa kuka oli hammashoitajana. No mun kaveri tietty!

Juteltiin ummet ja lammet ennen kun hammaslääkäri tuli aloittamaan. Oli aika elämys se juurihoito. Mun naamassa oli kuminen läppärä joka esti hengittämisen ja sitten kuulin puhetta kaikenmaailman neuloista ja muista. Olisin niin halunnut nähdä mitä ne oikeen sorkkii siellä.

Lopulta n. 2h päästä kun ensimmäinen juuri oli hoidettu ne pisti hampaan umpeen ja alkoi irroitella niitä läppäröitä ja lenkkejä mun suusta. Sitten kun sain nousta istumaan niin en ehtinyt edes nousta kun pelästyin niin hirveästi. Mun leuka oli mennyt sijoiltaan. Näytin varmaan aika järkyttyneeltä kun se hammalääkärikin pelästyi ihan hirveästi ja alkoi huutaa; "Lääkäri! Tänne tarvitaan toinen lääkäri!"

Siihen mennessä kun se toinen lääkäri oli tullut paikalle olin saanut itse leukani paikoilleen. Siitä seurasi pitkä palopuhe ihmisen leuasta ja miten se joskus menee sijoiltaan toisilla herkemmin kuin toisilla ja että mitä silloin pitää tehdä. Opin nyt siis mitä teen jos vaikka haukotuksessa leuka menee sijoiltaan eikä palaudu itsestään. Silloin pitää soittaa hammaslääkäripäivystykseen (yllis!)

maanantai 14. helmikuuta 2011

AnakronismiAmnesia

En tiedä miten menee. Olen ihan haavoilla ja tänä aamuna mun hiukset harjattiin koska en itse jaksanut. Syvältä sisältä kumpuaa vuosien suru ja tuska. Tää on jotain muinaista. Tää on jotain sellaista mihin oon yhteydessä ollut jo pitkään ja aina välillä se tulee ja sumentaa mun silmät. Jotain niin kamalaa. Ihan kuin olisin unohtanut jotain todella tärkeää. Jotain ihan hirveän tärkeätä. Vain etsin ja etsin ja etsin, en koskaan löydä. En löydä vaikka etsisin tuhannen vuotta.

Mä haluisin löytää että tää loppuu. Että yhtäkkiä kaikki maailman lukot ja ovet avautuu. Kaikki salaisuuden paljastuu. Haluan tietää, haluan löytää. Joskus on tapahtunut jotain ihan hirveää, jotain ihan kamalaa ja sitten oon joutunut tänne, tähän. Jotain ihan todella väärää on tapahtunut. Haluan muistaa ja löytää. Haluan sen tunteen saada.

Mä odotan sitä päivää, että nään kaiken. Sen päivän haluun että ymmärrän kaiken. Tää tunne repii mun sydäntä. Ihan epätodellista, ei mun pitäisi olla tässä, mun pitäisi olla jossain muualla. Olen ehkä vaan väärässä ajassa ja väärässä paikassa. Tää ei oo paikka mulle, haluan pois. Pois-pois-pois. Haluan takaisin, haluan peruutta ja palata. Olen ihan väärä. Täysin väärä nyt tänne tähän.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Kirous

Musta tuntuu että mä oon kirottu. Mun elämä on täysin pilalla ja kirottu. En voi enää elää. Mä olen täysin epäonnistunut kaikessa mitä mä teen. Oon kerran yrittänyt hukuttaa itseni, mutta se oli kyllä niin epätoivoista että keksin jotain muuta. Mä luulen että menestyksekkäistä olisi ehkä "liikenneonnettomuus" tai muu vastaava. "Työtapaturma" olisi myös melko varteenotettava vaihtoehto.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Ääniä

Koko ajan kuulen ääniä mun päässä. Ihan kun P olisi täällä. Sitten kun kysyn siltä että mitä se tekee, niin ei kuulukaan mistään mitään. Kuitenkin hetken päästä sitten kuuluukin joku kolahdus tai juoksua tai askeleita.

Onpas pelottavaa.

Heräsin vähän vaille viisi.

torstai 10. helmikuuta 2011

Kaulapanta

Eilen grand raivot taas. Tänään autuaan ihana olotila.

J kysyi tänään että syönkö kunnolla kun näytän niin laihalta. Sanoin että kyllä kaikki on hyvin. En nyt voinut sanoa sille mitään. Ei sille kuulu mun ongelmat vaikka se kaikessa ystävällisyydessään tarjoutuu kuuntelu avuksi. Mutta ei. Mun ongelmat ovat mun ongelmia, minä ratkaisen ne.

Hammaslääkärissä käynti oli seikkailu. Eksyin heti ja tapasin uuden tuttavuuden. Oli aika hauskaa. Naurettiin.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

No voi lol vittu

Pitkän puhelinkeskustelun jälkeen hammaslääkärinpäivystäjän kanssa:

- No mitä mä nyt teen?
- Nyt sitten otat kipulääkettä ja kun alkaa hahmottua missä kohtaa se oireileva kohta on niin varaat ajan.
- Miten mä voin tietää mikä kohta oireilee kun kipulääke vie sen kivun?
- Nyt vaan otat sen kipulääkkeen ja soitat uudestaan kun alkaa hahmottua.
- Mitä? Pitäiskö mun siihen asti vetää vaan jotain Buranaa?!
- Joo.
- Mut eihän se oo ees terveellistä!!
- Ei olekaan.

Siis, soitan itselleni hammaslääkäriaikaa ja ne pyytää mua ottamaan Buranaa joka vie kivun pois niin kauan että tiedän mikä kohta on kipein. Ja ne vielä sanoo päälle että se on epäterveellistä. Onpas kivaa nyt. Mitä vittua? :D

Viisaudenhampaat

Mulla taitaa puhjeta viisaudenhampaat (toiselta puolelta ylhäältä ja alhaalta yhtäaikaa jee). Sattuu. Sattuu paljon. Sattuu ihan vitusti.

Auts. Auts. Auu.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Tekemättömyys

En ole tehnyt mitään. Jäihin lähti kaksi projektia jotka alkaa taas ensi viikolla. Tuntuu ihan kun olis vieläkin torstai. Saan silti nukutuksi ja mua on viety vaikka minne. Yhtäkkiä kaikki haluaa mennä mun kanssa syömään, ulkoilemaan, elokuviin, baariin.

Ystävällisesti suostun melkein kaikkeen ja raahaudun mukana miltein minne tahansa. Yksi päivä olin jostain syystä Tikkurilassa ja toisena päivänä Pihlajistossa ja Klaukkalassa. Huomenna kuitenkin meen akatemiaan.

Ehkä alan elää taas.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Valkoinen seinä

Olin viikonlopun verkostossa. En ollut nukkunut torstaista lähtien ja mun piti mennä sinne rauhoittumaan. Aluksi piti olla keskiviikkoon asti, mutta eihän siitä tullutkaa mitään. Menin sinne itkuisena ja kun tänään lähdin kotiin olin vielä enemmän itkuna. Siellä on vieläkin mulle huone jos ihan millon vaan haluun mennä sinne pidemmäksi aikaa.

Osittain ehkä sen takia kun siellä on oikeesti aikaa kelata ihan mitä vaan. Sit kun tuijottaa valkoista seinää muutaman tunnin ihan zombiena niin kyllä siinä väkisinkin tulee jotain ajatuksia päähän. Eri asia sitten, että minkälaatuisia ajatuksia.. Ja "Syö nyt, syöpä nyt se jogurtti. Söitkö sä oikeesti vaan yhden leivän?"

- Herrajumala! Mitä sä täällä teet?
- Mä tulin vaan kattomaan, että nukutko sä.
- Hmm.. No.. En..

Must tuntuu ihan epätodelliselta nyt. Ihan kun olisi vielä torstai. Koko ajan kaikki pienet asiat tulee mieleen, nanosekunnin ajan luulen vieläkin että P on täällä ja sitten tajuan ettei olekaan. Se masentaa.

torstai 3. helmikuuta 2011

Kyynel

Mikä tämä on
Kyynel
Otsallani
Silmäluomeni yllä
Ehkä sinäkin
Suret taivaissa


P:n muistolle. Sinä elät ikuisesti minun sydämessäni. Sinä tiedät sen.

Kuolema

Tää ei oo totta. Tää ei oo yhtään totta. Tää on joku painajainen josta jo kohta herään. Tää ei tapahdu oikeesti. Ei. P lähti pois tänään. Ei enää ikinä voi tulla takaisin. Kuolemasta ei voi enää ikinä tulla takaisin. Tottakai mä aina ajattelin että se eläis ikuisesti. Mut eihän kukaan voi elää ikuisesti.

Mun kyyneleet viiltää mun poskia. Miks tää tapahtuu? Miks kuolema? Miksmiksmiksi? Eihän se ollut kun vasta kymmenenvuotias. Kymmenenvuotias! Voi maat ja taivaat missä kaikkialla sun henkesi vaeltaakaan nyt, pidä itsestäsi huolta. Mä tiiän et sä et koskaan unohda mua, mä en koskaan unohda sua.

Mä tuun joku päivä sun luokse. En mäkään elä ikuisesti.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Rakkaani

Berliinin taivaan alla.

Itkin.

Hänen hengityksensä on jo käynyt raskaaksi.

Miksi elämä on niin hauras? Se vain murenee pois. Mun sormien välistä valuu mun rakkauteni veri kuin ajan hiekka. Maahan. Kun hän lähtee, lähden minäkin.

Hän joka kerran nosti minut pimeydestä päivänvaloon syöksee minut vielä helvettiin.