torstai 31. maaliskuuta 2011

Ihanuuden huipentuma!

Tuntuu niin ihanalta että kohta varmaan halkean kahtia. Kuuntelen ego musaa ja ihanuuden rakkauden höttöromanttisuus kuplii mun sisälläni. Ah!

Mun tekee mieli tanssia. Tanssia niinkun vanhanajan paritansseja. Tangon ja polkan muistan etäisesti. Ja ikuisesti sen kun puistossa T kysyi: "Saanko luvan?" ja kumarsi. Niiasin ja nyökkäsin. Sitten tanssittiin tangoa keskellä Kamppia.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Suolistoämpäri

Tänään meinasi aamulla lentää helkattaan työt mitkä olisivat tulossa mahdolliseen uuteen näyttelyyn. Kävelin varomattomasti lumen peittämällä jäällä ja kiroilin 7cm korkoja ja voimakasta tuulta. Kuvatkin oli vielä niin heppoisesti kääräisty vain paperiin. Heh, selvisin.

Voin hyvin. Katoin just leffaa ja meen kohta kattoon lisä leffaa. Huomiseksi pitää mennä kritiikkiin (tylsää..) ja palauttaa kokeilevat työt ja saattaa loppuun Suolistoämpäri -projekti. Mä oikeesti tykkäsin siitä projektista. Lisää tälläistä minulle! Suolistoämpäri o-hoi!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Muisto

Muisto

Missä on aina aurinko
Surun tuulten ahdinko
Sen päästän irti silloin

Missä on taivas jatkuva
Ei sitä koskaan solmita
Mielen outoon sineen

Kun se suuri salaisuus
Purkautuu, tulee paljastus
Ja yö tumma ikuinen

Silti tulen vielä
sinut muistamaan

Vain jos joki seisahtuu
Kääntyy sen virta alkuun
Ylös vuoren huippuun

Silloin aurinko yötaivaalle astuu
Kuu ja tähdet valuu
Ei yötaivaan tauluun
Vaan aamutaivaan lauluun

Ja kun ne ruusut avautuu
Ei kesäkuun
Vaan talven kylmään katkuun

Silloin sinut unohdan

37°2 le matin

Hieman on hutera olo, nukuin viime yönä ~4h.

noyee.blogueur teki entryn kirjoista jotka on mullistanut oman maailman. 37°2 le matin mullisti mun maailman kun mä luin sen muutama vuosi sitten. Rakas Hebbe oli kaikessa innokkuudessaan sen löytänyt itselleen ja sen luettuaan lainasi minulle. Hebbestä puheen ollen.. nimenomaan, Hebbestä puheen ollen! Jos muusia olisi olemassa Hebbe olisi mun muusa.

Kenenkään muun ihmisen kanssa en ole koskaan voinut keskustella taiteesta ja kirjallisuudesta yhtä korkealla tasolla kuin hänen kanssaan. En edes alan harrastajien kanssa, suureksi surukseni. Me itketään ja nauretaan, viiltävällä tavalla meidän sydämet aukeaa ja sanan voima on uskomaton.

Tämä entry on Hebbelle.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Toscanan auringon alla

On ollut ihanaa tänään. En mennyt akatemialle koska olin siellä eilen 12h. Ehdin tehdä sen päivän työt ja seuraavan myös (eli tämän päivän). Siivosin aamu 7stä lähtien puoleenpäivään asti. Sitten katsoin telkkarista "Toscanan auringon alla". Se oli niin ihana. Nauroin.

Luulempa että lähden kirjastoon lainaamaan sen kirjan.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Printteri-ylläri!

Kirjoitan nyt akatemialta. Oon saanut kaiken valmiiksi. Ainoastaan tulostus puuttuu mutta yllätys-yllätys printterillä on jotain ongelmia. On niin mukavaa kun pitäisi olla ensi viikolla seinällä työt.. Noh, tässäpä sitten venailen kun taitavat ihmiset yrittää korjata laitetta kaikkien käyttöön.

Edit: GD:tä lueskelen tässä samalla. Satanistimainen helvetti kadotus kiehtovaisuus!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Nyyhky

Katsoin Taru sormusten herrasta 1-3 loppuun. Oisin halunnut tietää mitä Frodolle käy.

Mutta Hissu oli hauska. Naurettiin.

Heh.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Samie

Lupas pitää. Ei tunnu itsemurhaiselta joten en tee asialle mitään.

Sitten näin unta yhdestä talosta. Siinä talossa oli valtavasti antiikkisia huoneita ja paljon sokkelomaisia paikkoja. Olin ilmeisesti muuttamassa taloon ja katselin paikkoja. Makuuhuoneeseen pääsi vain ja ainoastaan yläkerrasta ja portaikkoa pitkin. Portaikko oli joskus näkymättömissä ja joskus siihen tuli portaat mitkä veivät makuuhuoneeseen ja joskus portaat mitkä veivät jonnekkin kaukaisuuteen.

Seisoin portaiden alapäässä ja katselin kateissa olevia askelmia. Vitutti kun olisin halunnut päästä yläkertaan. Yläkerrassa näkyi poika. Yritin kiipeillä jotenkin ilman askelmia mutta en pässyt ylös. Sitten lähdin vain ripeästi astelemaan ja askelmat ilmestyivät yhtäkkiä juuri oikealla hetkellä niin että pääsin ylös. Ylhäällä houkaisin ja katsoin poikaan. Poika näytti välinpitämättömältä mutta keskustelimme jotenkin näin.

- Eikö olekin ahdistava talo?

- Ehkä vähän. Pelkurit ja uteliaat tulevat tässä talossa kuolemaan. Sinunlaistasi en ole ennen nähnytkään. Sinunlaisesi eivät kuole.

- Kamalaa! Onko tässä talossa kuollut ihmisiä?

Juuri kun sanoin sen, niin näin makuuhuoneessa riippuvan hirttosilmukan heiluvan itsekseen. Ajattelin, että miksi hitossa makuuhuoneessani on hirttosilmukka ja miksi se heiluu itsestään. Sitten käännyin toiseen suuntaan näin jonkun mustan hahmon vilahtavan kaukana.

Huusin ja juoksin paikkaa kohti missä musta hahmo oli ollut. Etsin katseellani ja näin että se olikin orava. Hetken päästä niitä oli jo kaksi. Sitten koko paikka alkoi täristä ja joku tarttui oikeaan käsivarteeni ja kuului linnun laulua, huminaa ja askelia.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Työpaikka

Just kun ajattelin vaipua epätoivoon työpaikan haussa niin saan 2 tarjousta. Ihan uskomatonta, ensin ihan tuskan partaalla laitat hakemuksia joka helvetin haussa etkä pääse mihinkään. Sitten ajattelin että no tuleepahan sitten koko kesä vapaaksi. Niin enköhän vaan saanut työtarjouksia heti.

Voisin ottaa ne molemmat. Toisen pitäisi soittaa tänään tai huomenna ja toinen selviää loppuviikosta tai ensi viikon alussa. Enkä soita yhteen mestaa mihin piti mennä kuvaamaan koska en soita. En vaan soita, jääköön sinne ihmettelemään. En soita. Piste.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Apua(ko)?

Itsemurha on mielessäni kiehtova asia.

Lupaus: Jos viikon päästä ei tunnu yhtään paremmalta arvioin tilanteen uudelleen ja joko odotan vielä viikon tai soitan suoraa psykiatrille.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Murheet

Olen hieman surullinen. Kun P on poissa. Pienet asiat muistuttaa ja saa murheelliseksi. Haluisin että se olisi vielä elossa.

Kun mä oon joskus niin yksin ja mä makaan portaikossa. Mä kuuntelen miten kaikki elää ja liikkuu mun ympärillä. Miten pienen pienet pölyhiukkaset lentelee ilmassa ja laskeutuu kuluneille askelmille mun ympärilläni. Mä laitan mun silmät kiinni ja kuvittelen että aika pysähtyy.

Sillon mä kuvittelen että mä matkustan ajassa taaksepäin. Aikaa millon asiat oli vähän erilailla. Mä muistan piano musiikin, mustat vaatteet ja harsot. Kuolema, varjot ja pimeys olin minä. Itsemurhasta puhuminen oli helppoa ja luonnollista. Viiltely oli luonnonlaki.

Tavallaan haluaisin takaisin vanhaan omaan yksinäiseen tuttuun porukkaan. Mut ne henkilöt ovat jo kauan sitten poistuneet. Nyt olen vain jäljellä minä. Yksin.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Yksinäisyys

Ihan kuin olisin jossain tosi kaukana. Kaukana muistoissa. Oon pilvien yläpuolella ja yhä ylempänä. Valkoisissa saleissa, pimpinellaruusujen juurella. Aamiaisia puutarhassa. Keijuja ja kastepisaroita salaatinlehdillä yrttitarhassa.

Muistan myös mun kaikki ystävät. Rauha heidän sieluilleen taivaissa.

Lentelevä pyörteilevä lumisade saa mut melankoliseksi. Voi miksi sun piti kuolla? Tänään en halua olla yksin.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Rauha

Rauhallinen olo. Pitäisi useammin kirjoittaa tänne. On ollut vähän stressiä ja riitoja ja itkua. Mut nyt kun katon ikkunasta ulos niin tuntuu rauhalliselta ja hyvältä. Kuuntelen musiikkia ja laitan silmät kiinni ja hengitän rauhassa. Asiat menee hyvin. Tiedän että ne menee hyvin. Ei mun tarvi kuolla, voin jäädä elämään.

Ihanaa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Ehkä, mutta vain ehkä

Ehkä olenkin masentunut.

On ollut riitoja. "Toi ei oo normaalia!" "Sun pitäs jo hakee apua!" Tollaset satuttaa eniten. Mikä sitä paitsi on normaalia? Se että itkee päivät ja öisin ei saa unta kun murehtii? Se että ei välitä mistään? Jyrää kaiken alleen ja haukkuu muita oudoksi?

Mä en haluu elää mun elämää. En halua kuolla, en vain jaksa elää.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Itsemurhaisuus

Kävin lääkärissä tänään.

Todettiin että olen kunnossa. Ja sovittiin, että jos alkaa tuntua masentuneelta ja varsinkin jos tuntuu itsemurhaiselta (<< onko se edes sana?) soitan psykiatrille. Vaikeaa miettiä tällaisiä asioita..