sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Summer Sound Festival

Olin ystävän kanssa tanssimassa Summer Soundissa. Oli tavallaan aika random ilta. Joku tyyppi tuli supisemaan mun korvaan yhessä vaiheessa ja myöhemmin kuulin että se oli vaan sanonut miten siistit vaatteet meillä oli. Mulla hippie psy ja kaverilla kosahtanut rave style. Myöhemmin se tuli kaverin luo vielä hillumaan ja jotain jumpstyle battlea millin päässä. (????) Sen lisäksi joku piripää oli tullut sönköttämään. Onneksi en kuullut mitään mitä se sanoi.

Kun tulin kotiin tuntui siltä että joku olisi lusikalla kaivanut silmiä päästä. Nyt tuntuu paremmalta. Haluun metsäbileisiin...

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Lapinlahti

Palasin takaisin kotiin. Suomen ympäri matka meni täydellisesti. 2 yötä hourulassa, seuraava yöt Nilsiässä. Oon tehnyt varmaan miljardi kertaa enemmän asioita viimeisen viikon aikana mitä oon tehnyt koko kesänä. Oltiin ratsastamassa, uimassa ja vierailtiin vaikka missä. Oli niin täydellisen ihanaa. Lapinlahdella kun rampattiin myös yhtenään niin käytiin yhdessä paikassa minne olisi minun mahdollista antaa myyntiin töitäni. Näyttelyt siellä oli 3 seuraavan vuoden ajalta buukattu jo täyteen mutta sitten pyydettiin että jos antaisin myyntiin.

Saa nähdä.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Toisen kerran

Kävin toisen kerran kriisipisteessä.

Seuraavan yön itkin. Tänään vein lemmikit hyvälle luotettavalle ystävälle hoitoon. Tuntuu haikean surumieliseltä.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Siemen

Heräsin 03:00 näkemääni uneen.

Tulevaisuudessa maapallo oli täysin pimeä eikä maata näkynyt kuin jossain harvoissa kohdissa. Syynä tähän oli paksurunkoisten ja voimakkaiden samojen vahvojen puiden runsas lisääntyminen. Paksut rungot joka paikassa vaikeuttivat kulkemista ja puiden lehvästöt olivat niin tiheät ja laajat että auringonvalo ei päässyt maahan asti. Ihmiset elivät siis miltein täysin pimeydessä.

Ainut valonlähde oli himmeän siniset keinovalot, himmeän siniset suljetut portaalit (ympyrät maassa, joiden päällä oli kalvomeinen peite) ja loistavan siniset ja pulppuavat avonaiset portaalit.

Meillä oli matkalaukku ja me avasimme sen. Matkalaukun avaamisen vaikutuksesta yksi umpimetsässä oleva portaalia avautui edessämme. Yksitellen minä ja muut ihmiset astuimme portaalin ylle siniseen pulppuavaan hohtavaan aineeseen ja joku meistä puhuttelisi lähtijää ennen matkaa.

En ollut koskaan tehnyt sitä joten kyselin paljon muilta. Jokainen sai vain yhden lähdön ja yhden hyvästelyn. Hyvästelin yhden matkalle lähtijän ja astui syrjään seuraamaan muita. Lopulta kaikki olivat menneet portaalista. Olin viimeinen, joten luonnollisestikaan ei ollut enää ketään hyvästelemässä minua mutta astuin silti portaaliin. Sitten astuin siitä ulos. Nostin ja suljin matkalaukun (minkä seurauksena portaali sulkeutui), keräsin hieman hajalle lentäneet tyhjät pähkinänkuoret käteeni maasta ja lähdin juoksemaan pois metsän pimeyteen kantaen matkalaukkua ja siinä olevaa toista maailmaa mukanani. Lopulta pääsin runkometsästä ja aloin lähestyä himmeänä hohtavaa sinertävän harmaata hohdetta kauempana.

Tämä musiikki soi metsän pimeydessä kun juoksin runkojen lomitse matkalaukun ja pähkinänkuorien kanssa.



Se oli kaupunki. Kuljin sinertävän harmaalla kadulla ja näin suljetun portaalin minkä päällä oli keräämätön kasa tyhjiä pähkinän kuoria. Lisäsin omani siihen kasaan ja näin yhdessä olevan vielä siemenen. Kopautin melko kuivahtaneen ruskean pienen siemenen kasan päällimmäiseksi kun penkillä istuva mies sanoi aloittaen lyhyen keskustelun;

- Heh, toivottavasti se alkaa kasvaa.
- Niin, toivottavasti. Se on niin harvinaista.
- Se näyttää kirsikan siemeneltä.
- Niin.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Violetti

Värjäsin hiukset äsken violetiksi. Näytän ihan helvetin oudolta. Entinen hiustenvärini oli oranssi. Toivottavasti tää tummanviolettius häipyy hieman ja on pelkkää märästä hiuksesta johtuvaa illuusiota ja muuttuu vaaleanvioletiksi, koska näytän ihan hitsin oudolta! Ehkä totun muutamassa päivässä tähän outouteen.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Nuorten kriisipiste

Kävin nuorten kriisipisteessä. Oli musertavaa.

Sen jälkeen soitin Hebbelle. Oli niin ihanaa puhua taas. Musta tuntuu että Hebbe on ainut ihminen koko maailmassa kuka ymmärtää mua ja johon mä voin luottaa 100%.

Edit: Mietin miksi alistun tällaiseen?

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kansanmurha

Mä luulen- ei, vaan mä oon melko varma siitä että kaikki ihmiset mun ympärilläni vihaa mua. Mä myös, itse, vihaan itseäni. Mä oon ihmisenä täydellinen epäonnistuminen.

Mutta jos tämänkaltaisten asioiden tekeminen aiheuttaa mulle itselleni niin suurta tuskaa, suurempaa mitä muiden ihmisen mielihyvä on tästä samasta asiasta, onko mun aivan pakko tehdä näitä asioita? Ei. Luulisin, että ei. Mutta jos mä yhtäkkiä lopetan kaikki sosiaaliset suhteet mun elämässäni, mä luulen että mulle ei käy hyvin. Järkevästi ajateltuna siis.

Mutta mitä mä oikeesti haluaisin tehdä? Mä haluaisin vetää verhot mun ikkunan eteen, naulata mun ulko-oven kiinni, mennä makaamaan kylpyhuoneen lattialle ja itkeä itkeä itkeä. Mä en enää ikinä haluaisi tavata yhtään ketään ihmistä. En ketään.

Mä haluaisin vaan kadota maailmasta. Sitten mun ei enää tarvisi hävetä eikä sietää muiden inhoa ja vihaa. Mä voisin lopettaa mun elämäni. Koska mun elämäni kuuluu mulle ja se olen minä, joka tapan itseni. Sitä sanotaan itsemurhaksi, I better face the facts.

Miks mun pitäisi yrittää muuttaa tätä paskaa koska en kumminkaan pysty siihen? Oon sen jo todennut monta kertaa. Mun on vaa parasta lopettaa tää kaikki kerralla.

Viattomuuden aika

Luin juuri loppuun Edith Whartonin "Viattomuuden Aika". Todella hyvä kirja, en yhtään ihmettele miksi se voitti Pulitzerin 20-luvulla. Yksi parhaimmista kirjoista mitä oon pitkiin aikoihin lukenut.

Ainut asia mikä hieman harmittaa oli se että kirjailija hätiköi hieman loppua kohden, teki (minun mielestä) aika hölmön ratkaisun minkä seurauksena kirja ei ihan loppunut niin kuin olisin halunnut ja viimeiset kappaleet olivat hieman tuskallisia.

Mutta aina ei mene nallekarkit tasan ja viimeiset sivut saivat kuitenkin pelastettua hätiköityä loppua niin että siitä tulikin juuri niin eeppinen kuin Pulitzer-palkinnon voittaneelta kirjalta odottaakin..

Maltan tuskin odottaa että pääsen katsomaan leffaversiota.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Burning bridges

I burn my bridges down, burn my pretty bridges burn.
Each one in their turn, I watch all my pretty bridges burn.

Ei mun oo hyvä olla.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Muinainen rotta

Roadtrip meni ihan hyvin. Niin hyvin että lopullisesti tajusin että ystäväni on niin itsekäs että on valmis valehtelemaan ja huijaamaan todella törkeästi saadakseen tahtonsa läpi. Myötähäpeän määrä oli suunnaton. Tuntuu tosi pahalta kun ystävä kenet sä oot tuntenut monta vuotta voi vaan käyttäytyä niin törkeästi ja sitten loukkaantua minuun kun en hyppää mukaan kaikenmaailman oikkuihin ja lapsellisiin vänkyröinteihin.

Sen lisäksi pseudo beau laittoi viestiä että tahtoo tavata ja puhua henkeviä. I sense pseudo beau deep shit coming!

Vittu en jaksa tätä paskaa. Tämä on todella turhauttavaa. Musta tuntuu että mä en jaksa enää oikeesti tavata sitä pikkulapsikiukuttelijaa. Niin naurettavaa pelleilypaskaa. Tää oli viimeinen kerta kun tapasin sen. Hyvästi.