En ole melkein viikkoon kirjoittanut mitään. En oikeastaan tiedä miksi. En ehkä jaksa, en ehkä halua jakaa kokemuksia, ei ehkä tunnu mitenkään yhtään miltään. Vaikka tulin alkuviikosta takaisin Suomeen, ei tunnu siltä että haluaisin kirjoittaa kokemuksista. Tänään olin kuvaamassa taas ja onnistuin kiitettävästi.
Eilen tapasin nuorten kriisityö feissarin. Halusi keskustella masennuksesta mutta alkoi änkyttämään ja lähti pois punastuneena kun sanoin että minulla ei ollut mitään ongelmaa päästä psykiatrille. Se tuntui niin pahalta että kotona melkein aloin itkemään ja puin asiaa ystävän kanssa.
Parempi kokemus oli tänään kun kesken kuvaamisen tuli taas joku nuorten kriisifeissari siihen mussuttamaan. Ajattelin että aivan yksi hailee ja kuuntelin taas samat kertomukset mielenterveystyön tärkeydestä. Sitten sanoin että nojaa, syksyllä kävi näin ja nyt olen ilmeisesti pisteessä bipo, että saa kertoa lisää siitä kriisiasiasta, kiitos kiinnostaa.
Ei mennyt luuta kurkkuun vaan sitten keskusteltiin melkein puoli tuntia mielenterveydestä. Mielenkiintoista.
Eilen tapasin nuorten kriisityö feissarin. Halusi keskustella masennuksesta mutta alkoi änkyttämään ja lähti pois punastuneena kun sanoin että minulla ei ollut mitään ongelmaa päästä psykiatrille. Se tuntui niin pahalta että kotona melkein aloin itkemään ja puin asiaa ystävän kanssa.
Parempi kokemus oli tänään kun kesken kuvaamisen tuli taas joku nuorten kriisifeissari siihen mussuttamaan. Ajattelin että aivan yksi hailee ja kuuntelin taas samat kertomukset mielenterveystyön tärkeydestä. Sitten sanoin että nojaa, syksyllä kävi näin ja nyt olen ilmeisesti pisteessä bipo, että saa kertoa lisää siitä kriisiasiasta, kiitos kiinnostaa.
Ei mennyt luuta kurkkuun vaan sitten keskusteltiin melkein puoli tuntia mielenterveydestä. Mielenkiintoista.
1 kommentti:
oi, missä oot ollut ? :o
Lähetä kommentti