keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Päänsisäistä draamaa

Luin juuri maailman ihanimman kirjan loppuun ja joku on minusta mustasukkainen.

Sen lisäksi tuntuu hieman tyhjältä olla yksin kun P on poissa. Ei ketään kelle huutaa hyvästejä, ei enää riitoja eikä enää naurua ja rauhaa. Rakkauteni kohde on kuihtunut kuoliaaksi. Ehkä toisessa elämässä me vielä tavataan.

Itseasiassa.. musta tuntuu että me ollaan tavattu aikaisemminkin. Sillon kun mä olin pieni enkä mä ymmärtänyt vielä mitään tapasin hänet, hän kuoli. Mun elämäni syvimmissä epätoivoissa mä tapasin hänet. Ja nyt hän on poissa taas. Oikea kiertolainen! Vaikuttaa muhun ja opettaa mulle kuoleman. Rauha sielulleen.

1 kommentti:

noyee.blogueur kirjoitti...

tulin sanomaan moi.

ja toivottamaan ihanaa kevättä !

Lähetä kommentti