lauantai 25. syyskuuta 2010

Neljännestunti

Musta tuntuu oudon surullisen haikealta. Ja mun pitäs neljännestunnin päästä lähteä kaupungille kavereiden kanssa. Ihan kamalaa, muistan kun kerran aloin itkeä komediassa. Varmastikin ihmiset ajatteli, että oon ihan sekaisin (ei siihen aikaan kauas osunut veikkaus, mutta..) ja vielä se oli mun ensimmäinen kerta. Ihan hirveätä.

Mut oikeesti, jos vaan saisin aikaa käännettyä taaksepäin, voisin niin monta asiaa tehdä toisin. Kaikkia ihmiset, paikat, tapahtumat.. kaikki haavat. Ja nytkin, tänäänkin, siis en käsitä mistä nää mustelmat ja viillot tulee. Oonko joku tapaturma magneetti? Ah, mun sydämeni halkeaa surusta ja tuskasta. Tuntuu ihankuin olisin saanut kultapapereihin käärittynä rakkainpani luut.

ApuaaaaaureueuureirjonAUNoijhflenWSLOIBöÄLAKME!!!!!!!!!11111111312U4I

Jos olis olemassa joku ovi, tai joku luukku, että voisi repeytyä irti tästä kaikesta hirveydestä. Mun varmaan siinä tapauksessa pitäisi ottaa itseni hengiltä, koska se kaikki hirveys on minussa. Oon  kaiken pahan alku ja juuri. Sitten kun mä meen, nii mä meen itseni saattelemana. Kaadun itse itseni päälle ja katson vierestä kun hengitän ja kuristan. Olenkin aina ajatellut että en elä hirveän pitkään eikä viime kerrasta olekaan niin kovin kauaa..

Ehkä oon vaan liian aikaisessa. Tai sitten oon ihan todella myöhässä. Voi elämä, en oo muutakun siinä välissä. En oo loppu enkä alku, vaan oon siinä hetkessä joka meni jo. Askeleen verran väärässä. Ehkä jään jälkeen tai kiidän edellä tai molempia. Oon se hetki ennen sulkuporttien avautumista. Hetki ennen kun luoti repii ihon rikki. Sen jälkeen mä en oo mitään. Oon tyhjyys, kauhu ja äänet. Ne äänet. Kaikki ne äänet. Kaikki ne äänet repii mun sieluni reikaleiksi.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Ystävät

Kaikilla on ystäviä.

On netti-ystäviä. On niitä ystäviä, joiden kanssa voi mennä ulos lauantai iltana. Niitä ystäviä, joiden kanssa voi hengailla tekemättä mitään. Ja niitä ystäviä, jotka auttaa eri asioissa.

Sitten on niitä ystäviä, jotka tukee sillon kun menee todella huonosti.

Valkoinen kissa

Mä heräsin äsken kesken unen (onneksi). Unen tapahtumat oli sellaisessa huoneiden sokkelossa, josta mm. tapetin poimujen välistä pääsi toiseen huoneeseen. Koko unimaailma oli aivan uskomattoman upea ja mielenkiintoinen. Jos tietää Charlotte Perkin Gilmanin novellin "The yellow wallpaper" niin tietää sunnilleen mistä on kysymys.

Ensin siinä unessa oli musta viiva vihreässä huoneessa. Se viiva liikkui ja muodosti oven. Keltaiset pienet pisteet vasemmassa ylänurkassa. Avasin valkoisen oven ja astuin monien lattioiden huoneeseen. Huoneessa oli kesäkurpitsa, pinaattilettuja ja pää. Jos ne ylittivät lattian rajoja ne suuttuivat. Laitoin kesäkurpitsan tuolinjalan alle, pään tuolin päälle ja pinaattiletut kaappiin. Jotain vaaleanpunaista oikealla.

Sen jälkeen kävelin avoimesta ovesta keltaiseen huoneeseen. Siellä oli valkoinen kissa ja toinen eläin. Valkoinen kissa oli ihana, mutta piti jättää huoneeseen vaikka se olisi halunnut tulla mukaan. Kuljin avoimesta ovesta vaaleanruskeaan huoneeseen jonka menin läpi beigeen huoneeseen. Pyödän ääressä oli jalaton mies ja toisesta huoneesta tuli alumiinilapiojalkainen nainen. Se oli pelottavaa, joten kävelin takaisin vaaleanruskeaan huoneeseen. Käännyin ja näin miten tummanruskeassa huoneessa on mustakahvaiseksi kattilaksi muuttuva mies. Pelästyi ja menin takaisin beigeen huoneeseen. Sitten heräsin.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Kynsinauhat

Stressin merkki tunnistettu. Kynsinauhojen repiminen.

Mun kynsinauhat on pilalla. Ainakin peukaloiden kynsinauhat on aivan karmeat. Sen jälkeen kun mun koru meni rikki niin en oo voinut näpertää sitä vaan oon siirtynyt (vanhaan ja tuttuun) kynsinauhojen repimiseen. Ne on nyt ihan punaset ja vasemman käden peukalosta vuotaa verta.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Elämä

Miks mun elämän pitäis olla elämää suurempi?

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Stressi

Äsken olin ihan raivona. Oon varma että se johtui stressistä. Stressaan huomista esitelmää. Siis jotain ihan normaalia. Kaikki stressaa jotain, mut miks mun stressi on sellasta että mun tekee mieli alkaa itkeä ja sitten nauraa ja sitten totaalisesti sekoonnun.

No äsken se ei mennyt mitenkään pitkälle. Ehdin tohon itken-ja-nauran-samaan-aikaan osaan ja kun aloin samalla syödä kurkkua niin että purin melkeen sormet haavoille, niin hengitin syvään ja aloin rauhoittumaan. Ja nyt en katso kelloa, koska muuten alan stressata sitäkin, vaan tralalaa tässä ajattomuuden tilassa kirjoitan tämän loppuun ja otan seuraavan viikon ihan niin slow-motion että ei ole tosikaan.

Olispa niin ihastuttavan helppoa aivan täysin antaa mennä koko lasti paskaks alamäkeen vaan täysillä, mutta en tee niin. Vaan aivan rauhassa hengitellen jatkan päivään seuraavaan. Kellohan on vaan numeroita helvetti.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Lasikupu

Juttelin tänään mun ystävän kanssa. Juteltiin aika monista ja aika tärkeistä asioista. Se sama ystävä on ainut henkilö kenelle oon antanut mun päiväkirjan osoitteen.

Musta joskus tuntuu ihan kuin olisin joku lasikuvun alla oleva hyönteinen. Hirveä määrä ihmisiä katselee ja ihmettelee. Joku voi olla niin rohkea, että kohottaa vähän lasikupua ja sohii pitkällä tikulla. Mutta kukaan ei edes ajattele nostavansa sitä kupua niin että mä pääsisin pois.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Onnettomuus

Mä melkein kuolin tänään. Se kaikki tapahtu nii nopeesti että oon vieläkin aika hämmentynyt.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Suzanne Vega

Eilen illalla löysin sakset alakerran vessasta ja päätin leikkaa hiukset. Ja koska mä nauroin niin kovaa samaan aikaan kun leikkasin niin tottakai niistä tuli aivan hirveät. Koko tän päivän mietin että ketä oikein muistutan. En ainakaan itteeni, sen voin sanoo. Äsken tajusin että ketä. No Suzanne Vegaa tietenkin. Voi helvetin vittuus..

perjantai 10. syyskuuta 2010

Tunteiden kirjo

Mä tänään kävin läpi koko tunteiden kirjon.

torstai 9. syyskuuta 2010

Maudits Maneges

Mulle tuli suru.

En haluu mennä huomenna kouluun. Haluun mennä peiton alle ja olla yksin.

Nyt tuli itku ja nauru. Olispa Hebbe täällä.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Yläkerta & alakerta

Ensin mun kengät. Sitten mun sukat. Ja viimesenä mun pituus. Jos mä nauraisin viel yhtään enemmän, mun vatsa repeäisi ja suolisto valahtaisi sotkemaan lattian. Tää on niin ihana päivä! <3

Mul on muuten maailman viisain koira. Se erottaa mis on "alakerta" ja "yläkerta". Sit se vielä väittää vastaan joskus, kun sille juttelee! Aika törkeetä, kuulisittepa miten se "kiroilee" joskus..

lauantai 4. syyskuuta 2010

Lisa-Loup

Ei vittu mun elämä on niin täydellistäääääääääää. Kattokaa nyt tätäkin!!!!!!!!!!!!! Mun elämän tähtihetkiä!!!!!!!! EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! UAraraghiiiiiiiiiiiiuauuuuuuuuuuuuuu.........

Lisa-Loup says:
 I once accidentally brushed my eyeball you know 
Lampariello says:
 O_o Why?
Lisa-Loup says:
 It was an accident 
Lampariello says:
 It must've hurt...
Lisa-Loup says:
 I was ment to brush my teeth but while I was singing at the same time I couldn't see where my brush was going and it landed into my eyeball and brushed
 Lampariello says:
 o_O
 omg...
Lisa-Loup says:
 It was kinda funny

blah bljahlakhf ahfoaihfaoihffa… two weeks before I was born… why? Start suffering.

torstai 2. syyskuuta 2010

Anakronismi

Joskus musta tuntuu vaan että mun pitäisi kuolla. Ihan kuin olisin väärässä paikassa väärään aikaan. Ihan että mun ei ees pitäis olla nyt täällä ja tässä. Enkä nyt tarkota mitään että mun pitäisi olla tekemässä läksyjä tai jotain muuta järkevää, vaan että oon jotenkin vaan väärä. Kaikin puolin väärä.

Ihan kun olisin unohtanut jotain. Jotakin ihan tosi tärkeetä.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Mania

Tänään on aivan kamala päivä. Tulin kotiin, söin ja nukahdin. Kun kahden tunnin päästä heräsin niin aloin itkeä. Itkin muutaman tunnin ja sitten aloin nauraa. Samalla kun nauroin mun ystävä kirjoitti runon.

              mania
what is my identity
              mania
what is my
              mania
what is
              mania
what
             mania

             mania