sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Samie

Lupas pitää. Ei tunnu itsemurhaiselta joten en tee asialle mitään.

Sitten näin unta yhdestä talosta. Siinä talossa oli valtavasti antiikkisia huoneita ja paljon sokkelomaisia paikkoja. Olin ilmeisesti muuttamassa taloon ja katselin paikkoja. Makuuhuoneeseen pääsi vain ja ainoastaan yläkerrasta ja portaikkoa pitkin. Portaikko oli joskus näkymättömissä ja joskus siihen tuli portaat mitkä veivät makuuhuoneeseen ja joskus portaat mitkä veivät jonnekkin kaukaisuuteen.

Seisoin portaiden alapäässä ja katselin kateissa olevia askelmia. Vitutti kun olisin halunnut päästä yläkertaan. Yläkerrassa näkyi poika. Yritin kiipeillä jotenkin ilman askelmia mutta en pässyt ylös. Sitten lähdin vain ripeästi astelemaan ja askelmat ilmestyivät yhtäkkiä juuri oikealla hetkellä niin että pääsin ylös. Ylhäällä houkaisin ja katsoin poikaan. Poika näytti välinpitämättömältä mutta keskustelimme jotenkin näin.

- Eikö olekin ahdistava talo?

- Ehkä vähän. Pelkurit ja uteliaat tulevat tässä talossa kuolemaan. Sinunlaistasi en ole ennen nähnytkään. Sinunlaisesi eivät kuole.

- Kamalaa! Onko tässä talossa kuollut ihmisiä?

Juuri kun sanoin sen, niin näin makuuhuoneessa riippuvan hirttosilmukan heiluvan itsekseen. Ajattelin, että miksi hitossa makuuhuoneessani on hirttosilmukka ja miksi se heiluu itsestään. Sitten käännyin toiseen suuntaan näin jonkun mustan hahmon vilahtavan kaukana.

Huusin ja juoksin paikkaa kohti missä musta hahmo oli ollut. Etsin katseellani ja näin että se olikin orava. Hetken päästä niitä oli jo kaksi. Sitten koko paikka alkoi täristä ja joku tarttui oikeaan käsivarteeni ja kuului linnun laulua, huminaa ja askelia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti