Näin taas unta.
Olin jostain syystä joutunut mielisairaalaan. Heti kun tulin sinne minut laitettiin sairaalavaatteisiin ja siitä se sitten alkoi. Ensiksi oli kävelyä/liikuntaa/whatever muiden potilaiden kanssa. Kävelyalue muistutti Kulosaaren siltaa, paitsi että se oli sisätiloissa ja sen molemmilla puolin kulki metrot. Siinä välissä kaikki hoitajat ja potilaat sitten kulkivat. Aina toisinaan joku henkilökunnasta tai asiakkaista jäi vahingossa/tahallaan alle. (Yllättävää...?)
Sitten joku hoitaja tuli sanomaan, että nyt loppui tämä tämmöinen ja saat tehdä iltapäivällä mitä ikinä haluat. Innostuin siitä niin kovaa että juoksin heti sisälle toiseen huoneeseen ja ravasin sitä muutaman kerran ympäri. Sen jälkeen otin vasaran & nauloja (minkälainen sairaala säilyttää vasaraa ja nauloja pöydällä ilman valvontaa?) ja aloin naulata niitä kyynärvarteeni. Sain naulattua jotain kuusi kunnes joku huomasi ja otti minut puhutteluun.
Puhuttelu ei ollutkaan mikään puhuttelu vaan minun piti näyttää mitä oli tapahtunut ja repiä jokaikinen naula pois. Se oli aivan hirveätä. Muistan kun mietin unessa, että olisin voinut naulata niitä vaikka millä mitalla kunhan niitä ei koskaan tarvisi repiä pois. Repimisen jälkeen veriset ja ihonpalasia roikkuvat naulat laskettiin ja mitattiin.
Mittanauha oli omituinen. Siinä oli keskellä nolla ja mitattavasta asiasta riippuen siitä sai joko positiivisen pituuden tai negatiivisen pituuden. Ne naulat jotka olivat uponneet kyynärvarteen niin, että niiden pää ei tullut näkyviin olivat negatiivisesti 6cm. Ja ne naulat jotka olivat pilkistäneet luun läpi kyynärpäästä ulos olivat positiivisesti 4cm, paitsi yksi vääntynyt joka oli positiivisesti 10cm.
Edit: Sekoan nyt täällä kaiejmn3kbwn pilalle tankkaanvbieläsokeria niin ei tarvi mnukkua muutamaan yöln