Olen keskellä peltoa, sumussa. Missään ei näy yhtään ketään. Seison polvia myöten umpihangessa kameran kanssa. Yhtäkkiä kuuluu yskintää. Käännyn ympäri ja näen sumusta mua kohti kävelevän ihmishahmon.
No ei siinä mitään, keskusteltiin hetki valokuvauksesta ja surrealismista. Hetken päästä kulkija toivotti hyvät loppupäivät ja kääntyi lähtemään. Huusin hyvää matkaa ja näin sumussa huiskuttavan käden loittonevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti