Kävin taas lääkärissä, mut en enää saanut uutta aikaa. Oon tyytyväinen. Ehkä tähän nyt tuli stoppi. Lääkäri oli ystävällinen ja puhuttiin tärkeistä asioista. Se sanoi, että oon tosi herkkä mielialan vaihteluille. Myöskin painotti sitä, että jos tuntuu taas masentuneelta, voin tulla tapaamaan tai laittaa e-mailia.
Sen jälkeen kävin verikokeessa. Se oli ihan hirveetä! Ei se ees sattunut eikä kestänyt kauan, mut se tilanne oli kammottava. Selvisin siitä ihan hyvin, en mitään pyörtynyt mut kalpenin ja vähän heikotti.
Oon onnellinen että kävin. Molemmissa. Lääkärissä & verikokeessa. Oon tosi hyvilläni. Nyt kun vielä lopettelen sen psykiatrin kanssa.
Vielä asiasta miljoonanteen. Musta odotushuoneet on hieman ahdistavia. Siel on ihmisiä jotka näyttää tosi kipeiltä ja sitten minä joka näytän voivan ihan hyvin. Yritän aina kadota jonnekkin seinän väliin tai lattian rakoseen. Sit ne muut kattoo silleen kysyvästi et mitä hittoa oikeen siellä teen ja sit kun mun nimi huudetaan nii livahdan nopeasti sisään.
Vielä asiasta miljoonanteen. Musta odotushuoneet on hieman ahdistavia. Siel on ihmisiä jotka näyttää tosi kipeiltä ja sitten minä joka näytän voivan ihan hyvin. Yritän aina kadota jonnekkin seinän väliin tai lattian rakoseen. Sit ne muut kattoo silleen kysyvästi et mitä hittoa oikeen siellä teen ja sit kun mun nimi huudetaan nii livahdan nopeasti sisään.
2 kommenttia:
Mä luulen että tuo odotushuone-inhotus on aika yleinen. Itse ajattelen ihan samoin kuin sinäkin, mutta eiköhän kaikki tuollaisessa tilanteessa näe muut jotenkin paljon 'kipeämmiltä' mitä itse on. Vähän vääristäen jotenkin omassa mielessään sen että jos ajattelee voivansa itse paremmin kuin muut, niin miksi sitten tarvitsisi hoitoa. en jaksa ajatella, niin sekavaa tekstiä, mutta ehkä sait mun pointista kii.
Hienoa että sait käytyä lääkärissä ja verikokeissa, vaikka aivan kammottavia tilanteita molemmat helpolla voivat olla !
Oho, mitenhän tuo tuollain kahteen kertaa tuli :o
Nnoo, toivotaan et lähtee parempaan suuntaan.
Lähetä kommentti