lauantai 11. joulukuuta 2010

Illalla Alhaalla Aidalla Lattialla

En voi sanoo et romahdin, mut alamäkee menee taas. Kylpyhuoneen lattialla, keittiön lattialla, makuuhuoneen lattialla. Makaan vaan lattialla ja itken. Ryttysiä nenäliinoja ja lääkepaketteja joka paikassa. Näytän ihan helvetiltä. Ei tää voi olla näin.

Edit: Tukiverkostosta päivää! Tänään tehtiin himmeleitä. Alussa oli aika tuskallista, olin lähtenyt sinne ihan hirveän näköisenä. Hiukset sojotti joka suuntaan, silmäripset oli paakkuuntunut yhteen ja kasvot punersi. Ensimmäiset puolituntia vietinkin sitten yksin sohvassa istuen ja yritin kasata itseäni. Mio (koira) oli ihana. Se ryysäs mun päälle koko ajan.

Lopulta sain valmiiksi 108 osaisen himmelin, mikä nyt odottaa sopivaa paikkaa lipaston päällä. Ajattelin koko ajan ennen lähtöä, että en mene sinne tänään mutta onneksi menin. Onneksi on tälläisiä tukiverkostoja. Luulenpa, että jos olisin jättänyt tän kerran väliin olisin viettänyt iltapäivän yksin kylpyhuoneen lattialla.

(Miksi kylpyhuoneen, te saatatte kysyä? Koska kylpyhuoneessa on ihastuttavan sininen laatoitus josta on helppo pestä pois mm. oksennus, kuola, veri, räkä, irtohiukset, kynnet, ihonpalaset ja muut mahdolliset asiat mitä ihminen voi ikinä kuvitella.)

Oikeesti, olen nyt tosi ihastunut tähän tukiverkosto systeemiin. Ne ihmiset jotka on siellä useesti ja tuntee kaikki tulee aina kyselemään multa että "Oletkos kunnossa" ja "Miten menee? Et oo ollut vähään aikaan" ja muuta. Tänäänkin  multa kysyttiin vaikka kuinka monta kertaa että olenko kunnossa kun näytin niin kamalalta ja olin epähuomiossa laittanut päälle hameen jossa oli n. 10cm pituisia viiltoja reiden kohdalla.

3 kommenttia:

noyee.blogueur kirjoitti...

Oi, olet muuttanut sivusi ulkoasua. Tykkään !

Ja uaah, Emilie <3

Kuulostaa superhyvältä tuo tuommoinen tukiverkostosysteemi ! :o en ole tainnut ikinä ehkä kuullakaan, en ole varma.... Onko se joku semmoinen mikä on säännöllisin väliajoin sillä että tavallaan siellä on aina jotain 'ohjattua' tekemistä, tietynlail vapaassa muodossa tai jotakin ?

Todella kuulostaa tosi hyvältä.

Ja mukava lukea että itsekin koet sen hyväksi.

noyee.blogueur kirjoitti...

Pitkä projekti on ollut päästä noista ihmisistä, ni en usko että on enää muuta suuntaa ku eteen ja ylöspäin.

Neljästoista päivä tulee 6v äitini lähdöstä.

noyee.blogueur kirjoitti...

Voi kiitos !

6v kuitenkin on jo pitkä aika ni tästä ei tosiaan ole muuta tietä kuin vaan eteen ja ylöspäin.

Elämän ei vissii kuulukaa olla helppoa, mut kun kerran väitetään että se mikä ei tapa, vahvistaa, ni tästä kaikesta kun on päässyt eteenpäin, ei ole epäillystäkään siitä että olenpa sit aiiiivan pirun vahva.

... Ja sit sitä onkin enää vähemmän pelkoja pelättävänä.

Todennäköisesti enää kymmeniin vuosiin tarvitse ketään kuopata, kun vasta sitten joskus kun on oikeasti aikuinene ja vahvempi.

Lähetä kommentti