tiistai 2. marraskuuta 2010

Käännekohta

Tänään tein jotain hyvin merkittävää. Menin lääkäriin. Voitin mun lääkäripelon ja menin lääkärille. Herrajumala mua kipristeli vatsasta ja kurkku oli ihan kuivana kauhusta. Jalat oli aivan hyytelönä ja mua palelsi. Ihan hirveätä. Melkein aloin itkemään siellä kun odotin vuoroa (ja kun menin sisälle).

Kaikesta huolimatta oon niin hyvilläni että menin. Niin moni solmu aukesi. Olipa todellakin helpotus. Kiitokseksi mun urheudesta sain palkinnoksi kaksi uutta aikaa.

Haluun kanssa kiittää mun ihanaa ystävää joka kannusti mua ja rohkaisi tässä asiassa. Kiitos ikuisesti! Mä ehdottomasti olen niin kiitollinen. Olisin varmasti ollut vielä enemmän raunioina sinne mennessä kuin nyt.

Edit: Voi luojat, mun seuraava pysäkki on sitten mielialapoliklinikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti