Mulla on nyt kesken "Naisen muotokuva". Harkitsen lukevani tämän kirjan jälkeen "Eurooppalaiset", "Amerikkalaiset" ja "Bostonilaiset" (jälleen kerran). Mutta miksi rakastan Henry Jamesia?
Tämän takia:
Myöhämmin, astuessaan veneeseen jokirannassa, hän sanoi Ralphille otaksuvansa että tämä vihasi häntä ja hukuttaisi hänet mielellään.
- En suinkaan, sanoi Ralph, - minä kidutan uhrejani pitemmän ajan. Ja te olisitte hyvin kiinnostava uhri.
- Niin, te kidutatte minua, sen voin sanoa. Mutta minä loukkaan ennakkoluulojanne, ja se on lohdutuksenani.
- Ennakkoluulojaniko? En voi kerskua ennakkoluuloistani. Olen älyni puolesta täysin takapajulla, kuten huomaatte.
- Sitä suurempi häpeä teille; minulla on eräitä hyvin mieluisia. Tärvelen tietysti flirttinne, tai miksi sitä sanotte, serkkunne kanssa, mutta en ole siitä millänikään, koska teen hänelle palveluksen ottamalla selkoa teistä. Hän saa nähdä kuinka ohut olette.
- Urkkikaa minua miten mielitte! huudahti Ralph. - Vain harvat ihmiset viitsivät vaivautua.
Ja tämän takia:
Ralph nauroi. - Hän on merkillinen yhdistelmä. Luuliko hän että hakkailin häntä?
- Ei, luulen amerikkalaistenkin tekevän niin. Mutta hän otaksui varmaan että käsitit väärin jotain, mitä hän oli sanonut, ja kehittelit sitä epäystävällisesti.
- Luulin hänen ehdottavan avioliittoa ja suostuin. Oliko se epäystävällistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti