maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kansanmurha

Mä luulen- ei, vaan mä oon melko varma siitä että kaikki ihmiset mun ympärilläni vihaa mua. Mä myös, itse, vihaan itseäni. Mä oon ihmisenä täydellinen epäonnistuminen.

Mutta jos tämänkaltaisten asioiden tekeminen aiheuttaa mulle itselleni niin suurta tuskaa, suurempaa mitä muiden ihmisen mielihyvä on tästä samasta asiasta, onko mun aivan pakko tehdä näitä asioita? Ei. Luulisin, että ei. Mutta jos mä yhtäkkiä lopetan kaikki sosiaaliset suhteet mun elämässäni, mä luulen että mulle ei käy hyvin. Järkevästi ajateltuna siis.

Mutta mitä mä oikeesti haluaisin tehdä? Mä haluaisin vetää verhot mun ikkunan eteen, naulata mun ulko-oven kiinni, mennä makaamaan kylpyhuoneen lattialle ja itkeä itkeä itkeä. Mä en enää ikinä haluaisi tavata yhtään ketään ihmistä. En ketään.

Mä haluaisin vaan kadota maailmasta. Sitten mun ei enää tarvisi hävetä eikä sietää muiden inhoa ja vihaa. Mä voisin lopettaa mun elämäni. Koska mun elämäni kuuluu mulle ja se olen minä, joka tapan itseni. Sitä sanotaan itsemurhaksi, I better face the facts.

Miks mun pitäisi yrittää muuttaa tätä paskaa koska en kumminkaan pysty siihen? Oon sen jo todennut monta kertaa. Mun on vaa parasta lopettaa tää kaikki kerralla.

Viattomuuden aika

Luin juuri loppuun Edith Whartonin "Viattomuuden Aika". Todella hyvä kirja, en yhtään ihmettele miksi se voitti Pulitzerin 20-luvulla. Yksi parhaimmista kirjoista mitä oon pitkiin aikoihin lukenut.

Ainut asia mikä hieman harmittaa oli se että kirjailija hätiköi hieman loppua kohden, teki (minun mielestä) aika hölmön ratkaisun minkä seurauksena kirja ei ihan loppunut niin kuin olisin halunnut ja viimeiset kappaleet olivat hieman tuskallisia.

Mutta aina ei mene nallekarkit tasan ja viimeiset sivut saivat kuitenkin pelastettua hätiköityä loppua niin että siitä tulikin juuri niin eeppinen kuin Pulitzer-palkinnon voittaneelta kirjalta odottaakin..

Maltan tuskin odottaa että pääsen katsomaan leffaversiota.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Burning bridges

I burn my bridges down, burn my pretty bridges burn.
Each one in their turn, I watch all my pretty bridges burn.

Ei mun oo hyvä olla.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Muinainen rotta

Roadtrip meni ihan hyvin. Niin hyvin että lopullisesti tajusin että ystäväni on niin itsekäs että on valmis valehtelemaan ja huijaamaan todella törkeästi saadakseen tahtonsa läpi. Myötähäpeän määrä oli suunnaton. Tuntuu tosi pahalta kun ystävä kenet sä oot tuntenut monta vuotta voi vaan käyttäytyä niin törkeästi ja sitten loukkaantua minuun kun en hyppää mukaan kaikenmaailman oikkuihin ja lapsellisiin vänkyröinteihin.

Sen lisäksi pseudo beau laittoi viestiä että tahtoo tavata ja puhua henkeviä. I sense pseudo beau deep shit coming!

Vittu en jaksa tätä paskaa. Tämä on todella turhauttavaa. Musta tuntuu että mä en jaksa enää oikeesti tavata sitä pikkulapsikiukuttelijaa. Niin naurettavaa pelleilypaskaa. Tää oli viimeinen kerta kun tapasin sen. Hyvästi.