Olin viikonlopun verkostossa. En ollut nukkunut torstaista lähtien ja mun piti mennä sinne rauhoittumaan. Aluksi piti olla keskiviikkoon asti, mutta eihän siitä tullutkaa mitään. Menin sinne itkuisena ja kun tänään lähdin kotiin olin vielä enemmän itkuna. Siellä on vieläkin mulle huone jos ihan millon vaan haluun mennä sinne pidemmäksi aikaa.
Osittain ehkä sen takia kun siellä on oikeesti aikaa kelata ihan mitä vaan. Sit kun tuijottaa valkoista seinää muutaman tunnin ihan zombiena niin kyllä siinä väkisinkin tulee jotain ajatuksia päähän. Eri asia sitten, että minkälaatuisia ajatuksia.. Ja "Syö nyt, syöpä nyt se jogurtti. Söitkö sä oikeesti vaan yhden leivän?"
Osittain ehkä sen takia kun siellä on oikeesti aikaa kelata ihan mitä vaan. Sit kun tuijottaa valkoista seinää muutaman tunnin ihan zombiena niin kyllä siinä väkisinkin tulee jotain ajatuksia päähän. Eri asia sitten, että minkälaatuisia ajatuksia.. Ja "Syö nyt, syöpä nyt se jogurtti. Söitkö sä oikeesti vaan yhden leivän?"
- Herrajumala! Mitä sä täällä teet?
- Mä tulin vaan kattomaan, että nukutko sä.
- Hmm.. No.. En..
Must tuntuu ihan epätodelliselta nyt. Ihan kun olisi vielä torstai. Koko ajan kaikki pienet asiat tulee mieleen, nanosekunnin ajan luulen vieläkin että P on täällä ja sitten tajuan ettei olekaan. Se masentaa.