lauantai 22. tammikuuta 2011

Rauhantuoja

Näin unta. Olin taiteilijatarvikekaupassa. Kädessäni oli nippu papereita. Katselin ympärilleni ja kuljin etsien siveltimiä ja akryylivärejä. Lopulta huomasin hyllyrivin, jossa niitä myytiin. Se oli aika nurkassa ja näytti olevan tyhjillään. Kun kävelin hyllyriviin aloin kuulla naurua ja itkua. Hyllyriviin astuttuani näin aivan nurkassa pienen vaaleahiuksisen tytön joka itki ja rivin päässä kolme pikkupoikaa jotka nauroivat ilkeästi. Yritin olla muka välinpitämätön, mutta tiesin että tilanteelle täytyisi tehdä jotain.

Lopulta pikkutytön luo päästyäni, kumarruin alas ja pyyhkäisin hiukset hänen silmiltään. Kysyin, että miksi itket. Kysymys aiheutti vielä enemmän itkua ja pikkupojat nauroivat vielä enemmän. Lopulta nostin pikkutytön syliini ja lohdutin. Kuljin ympäri hyllyriviä etsien titanium whitea, lamp blackia ja luonnonharjassivellintä samalla kun hyräilin hiljalleen Momentumia pikkutyttö sylissä.

Hetken etsittyäni pikkutyttö alkoi rauhoittua. Sitten näin omituisen mallisen siveltimen hyllyssä, se oli täysin musta ja siinä oli harjas molemmissa päissä. Nostin sen sinisestä laatikosta ja tarkastelin tarkemmin. Yhtäkkiä siveltimen molemmista päistä alkoi valua mustaa tussia joka värjäsi käteni. Pikkutyttö pelästyi ja laskin sen maahan. Alkoi heti uudestaan itkeä ja lähti juoksemaan pois.

Laskin omituisen siveltimen laatikkoon ja olin lähdössä pikkutytön perään, mutta yhtäkkiä kaikki käsissäni olevat paperit läjähtivät lattialle. Samaan aikaan kun paperit lensivät lattialle hyllyriviin astui nuori mies. Olin harmissani että joku oli todistamassa kömpelyyttäni ja yritin muka välinpitämättömästi noukkia papereita lattialta ja hyllyjen alta.

Viimein istahdin alahyllylle ja aloin käydä läpi papereitani, että olin varmasti löytänyt kaikki. Kaikki oli löytynyt, mutta silti nuori mies kulki hyllyrivillä etsien jotain. Painoin pääni alas ja olin muka keskittyvinäni papereiden selailuun vaikka tiesin että hän katsoi minua ja hymyili aivan kuin hän olisi juuri löytänyt etsimänsä.

torstai 20. tammikuuta 2011

Punahilkka

Haikean hiljaisen rauhallista. Ei ole mitään asioita rästissä tai kaivertamassa mieltä. Ei stressiä, ei huolia. Kirjoittelin tänään kirjeitä ja aloin piirtämään yhtä vähän isompaa työtä musiikin pohjalta. L soittelee kitaraa ja minä huuliharppua.

Kamalan myöhään oon alkanut mennä nukkumaan viime aikoina. Tuntuu tyhmältä miettiä jotain tällästä, mut pakko miettiä kun aamulla herää ja näyttää siltä että olisi jäänyt junan alle. Onneks huominen on myöhäinen aamu.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Merituulet

Oon melkeen lukenut "Veronika päättää kuolla" -loppuun. Tää on maailman hauskin ja huonoin kirja ikinä. Aihe on sinänsä todella mielenkiintoinen, mutta miten tää on kirjoitettu niin päin vittua. Tai ehkä Henry Jamesin jälkeen kaikki (jopa Jane Austen) tuntuu olevan kirjoitettu päin vittua.

Joka tapauksessa toi kirja ei täytä tehtäväänsä. Olin ajatellut, että se motivoisi elämään mutta musta tuntuu että se motivoi kuolemaan. Ehkä nyt kuitenkin luen sen ensin loppuun ja päätän vasta sitten mitä tästä irtoaa. Ainaskin hyvät naurut.

Tänään oli 5h kuvaamista pistävän kylmässä merituulessa rannikolla M:n kanssa. Tuntuu vähän kuumeiselta, mutta ehkä se menee ohi kun nukun kunnolla.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kohtaaminen

Olen keskellä peltoa, sumussa. Missään ei näy yhtään ketään. Seison polvia myöten umpihangessa kameran kanssa. Yhtäkkiä kuuluu yskintää. Käännyn ympäri ja näen sumusta mua kohti kävelevän ihmishahmon.

No ei siinä mitään, keskusteltiin hetki valokuvauksesta ja surrealismista. Hetken päästä kulkija toivotti hyvät loppupäivät ja kääntyi lähtemään. Huusin hyvää matkaa ja näin sumussa huiskuttavan käden loittonevan.