tiistai 2. marraskuuta 2010

Käännekohta

Tänään tein jotain hyvin merkittävää. Menin lääkäriin. Voitin mun lääkäripelon ja menin lääkärille. Herrajumala mua kipristeli vatsasta ja kurkku oli ihan kuivana kauhusta. Jalat oli aivan hyytelönä ja mua palelsi. Ihan hirveätä. Melkein aloin itkemään siellä kun odotin vuoroa (ja kun menin sisälle).

Kaikesta huolimatta oon niin hyvilläni että menin. Niin moni solmu aukesi. Olipa todellakin helpotus. Kiitokseksi mun urheudesta sain palkinnoksi kaksi uutta aikaa.

Haluun kanssa kiittää mun ihanaa ystävää joka kannusti mua ja rohkaisi tässä asiassa. Kiitos ikuisesti! Mä ehdottomasti olen niin kiitollinen. Olisin varmasti ollut vielä enemmän raunioina sinne mennessä kuin nyt.

Edit: Voi luojat, mun seuraava pysäkki on sitten mielialapoliklinikka.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Miksi?

Heräsin, menin kouluun, lähdin koulusta kotiin ja siitä lähtien olen itkenyt. Niin monta kertaa oon toivonut että kuolema tapahtuisi ajatuksen voimalla. Aina mietin: "Onks mahdollista kuolla ajatuksen voimalla." Oon jo melko varma ettei voi, koska sitten olisin kuollut jo ajat sitten.

Jos mä en olisi elossa niin mun ei tarvis sietää mun elämää.

Edit: Kuvitella, että joku päivä tätä blogia ei enää kirjoiteta siksi koska sitä henkilöä joka tätä blogia kirjoittaa ei enää ole olemassakaan. Ainoa mitä musta jää jäljelle kun mä lähden on tää blogi. Tää jää internetin syövereihin, eikä tästä tiedä kuin edes yksi ihminen.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Musta tuntuu surulliselta ja mua itkettää. Hetki sitten olin vihainen. Meen taas ympäri-ympäri-ympäri-ympäri vaan.eaömk,ujnb xmfwe,FDSC BGVNUIHIATS

torstai 28. lokakuuta 2010

Päivät

Mä en oo syönyt mitään muutamaan päivään. Missä mun ruokahalu taas on?

Rupesin miettimään, että mihinköhän tämäkin nyt taas on kytköksissä, mutta en keksi mitään. Ei mitään. Mä olen täysin tasainen. Mä en heilahda mihinkään suuntaan nyt, tää on melko ihmeellinen olotila. Siis tälläseltäkö elämä tuntuu niinkun oikeesti?