maanantai 11. lokakuuta 2010

Saattaa heikentää reaktiokykyä

En enää ikinä mene kouluun sen jälkeen kun olen nukkunut (jopa/vain) muutaman tunnin. Tää päivä kuulostaa niin tyhmältä ettei tätä voi edes tapahtua.

Ensin meinasin jäädä rekan alle, melkein aloin itkemään samalla kun ajoin, koulussa kehitin omat filmit (ja vähän muidenkin filmit) ennätysvauhdilla, leikkasin negatiivit liian pitkiksi minkä seurauksena jouduin leikkaamaan ne liian lyhyiksi. Sen jälkeen olin pimiössä vielä kaksi tuntia hyörimässä jokasuuntaan kaikkea enkä lopuksi saanut mitään aikaiseksi ja ihan kun toi ei olisi ollut vielä tarpeeksi ärsyttävää sain siitä hirvittävän päänsäryn.

Sitten sanoin, että lähden kotiin, mutta oikeasti lähdinkin viemään filmiä kehitettäväksi ja kun vihdoinkin pääsin kotiin niin itkin tunnin. Ja lääkepaketin kyljessä luki että "saattaa heikentää reaktiokykyä".

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ei kannata masentua, kirjoitetaan sen sijaan näytelmä!

Kolmen tunnin yöunilla mennään jeejeejee. Samalla kun kirjotan tätä blogia niin katson kahta leffaa ja sitten ajattelin vielä kirjoittaa jotain, vitsit mun tekis mieli kirjoittaa näytelmä, ennen kun meen nukkumaan. Huomenna pitää kehittää ihan vitusti filmiä, koska kuvasin tänään 3 rullaa. Sitä paitsi mulla on edelleen yksi kirja kesken ja sen lisäksi mulle tuli käteen haava kun leikkasin leipää niin vilkkaasti.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Venäjänpaimenkoira

Tää iltapäivä oli vaan henkistä ilotulitusta.

torstai 7. lokakuuta 2010

Aika & odotus

Mulla on hyvin monta syytä olla elossa.

On niin paljon asioita joita en oo vielä kokenut ja nähnyt. Niin monta maata maailmassa missä en oo vielä käynyt. Niin monta ihmistä joille en ole vielä puhunut. Voi luoja, niin monta kohtaloa.

Musta tuntuu että mä mietin asioita liikaa. Jos mä miettisin asioita hieman vähemmän niin ehkä mä olisin jossain määrin onnellisempi. Mä en miettis kaikkea tätä. Elämää, kuolemaa, maailmaa, ihmisiä.

Enkä mä pysty vastaamaan kysymykseen; "Miksi sä suret?" Suren, koska en riemuitse. Suren, koska olen surullinen. "Miksi?" En tiedä.

"Miksi sä puhut niin nopeasti ja naurat?" En tiedä. Siksi, koska en sure? "Haista vittu! Itse puhut liian hitaasti!"
"Miksi sä oot noin vaisu? Onko sulla kaikki kunnossa?" Ei ole. Mene pois, tule takaisin ja anna minun olla rauhassa, pelasta minut, ole kiltti. "Joo, olen kunnossa."