Kolmen tunnin yöunilla mennään jeejeejee. Samalla kun kirjotan tätä blogia niin katson kahta leffaa ja sitten ajattelin vielä kirjoittaa jotain, vitsit mun tekis mieli kirjoittaa näytelmä, ennen kun meen nukkumaan. Huomenna pitää kehittää ihan vitusti filmiä, koska kuvasin tänään 3 rullaa. Sitä paitsi mulla on edelleen yksi kirja kesken ja sen lisäksi mulle tuli käteen haava kun leikkasin leipää niin vilkkaasti.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
perjantai 8. lokakuuta 2010
torstai 7. lokakuuta 2010
Aika & odotus
Mulla on hyvin monta syytä olla elossa.
On niin paljon asioita joita en oo vielä kokenut ja nähnyt. Niin monta maata maailmassa missä en oo vielä käynyt. Niin monta ihmistä joille en ole vielä puhunut. Voi luoja, niin monta kohtaloa.
Musta tuntuu että mä mietin asioita liikaa. Jos mä miettisin asioita hieman vähemmän niin ehkä mä olisin jossain määrin onnellisempi. Mä en miettis kaikkea tätä. Elämää, kuolemaa, maailmaa, ihmisiä.
Enkä mä pysty vastaamaan kysymykseen; "Miksi sä suret?" Suren, koska en riemuitse. Suren, koska olen surullinen. "Miksi?" En tiedä.
"Miksi sä puhut niin nopeasti ja naurat?" En tiedä. Siksi, koska en sure? "Haista vittu! Itse puhut liian hitaasti!"
"Miksi sä oot noin vaisu? Onko sulla kaikki kunnossa?" Ei ole. Mene pois, tule takaisin ja anna minun olla rauhassa, pelasta minut, ole kiltti. "Joo, olen kunnossa."
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
200 vuotta myöhässä
Mä en enää koskaan lue yhtäkään saatanan kirottua kirjaa. Joka kerta kun etin netistä jotain tietoa (vuosiluku, tyylikeinot, aatteellisuus, anyone) siitä kirjasta mitä luen niin aina, joka helvetin ikinen kerta spoilaan ittelleni sen kirjan lopun.
Miks aina joka vitun sivuilla lukee miten se kirja loppuu? Naisen muotokuva kirjoitettiin vuonna 1881, mut mä en syntynyt silloin sitä lukemaan ja nyt mun kohtalonani on ilmeisesti olla yllättymättä yhtään mistään. Haistakaa paskat, spoileri sivut!
Jane Austenin kirjojen kanssa (ainakin niiden tunnetuimpien) oli kanssa sama ongelma. Aivan vitun perseestä mennä jonnekkin sivuille, missä oletetaan että ihmiset on syntynyt joskus vittu 1700-luvulla ja tietävät miten kirja loppuu. Ei, minä olen syntynyt vasta 1900-luvun lopulla. Siksi, että synnyin 200 vuotta myöhässä mua saa spoilata, vai?
No kiitti, ikärasismia! LOL
Ja nyt kun, kiitos paska spoileri sivustojen, tiedän kuinka Isabel Archerille käy, menen ja jatkan lukemista ja kuvittelen miten hauskaa on miettiä kuoleeko Ralph Touchett! Tai vaikkapa Henrietta Stackpole!! Tai mitä jos käykin niin että koko kirottu New England räjähtää taivaan tuuliin ja kaikki kuolevat!!?