keskiviikko 6. lokakuuta 2010

200 vuotta myöhässä

Mä en enää koskaan lue yhtäkään saatanan kirottua kirjaa. Joka kerta kun etin netistä jotain tietoa (vuosiluku, tyylikeinot, aatteellisuus, anyone) siitä kirjasta mitä luen niin aina, joka helvetin ikinen kerta spoilaan ittelleni sen kirjan lopun.

Miks aina joka vitun sivuilla lukee miten se kirja loppuu? Naisen muotokuva kirjoitettiin vuonna 1881, mut mä en syntynyt silloin sitä lukemaan ja nyt mun kohtalonani on ilmeisesti olla yllättymättä yhtään mistään. Haistakaa paskat, spoileri sivut!

Jane Austenin kirjojen kanssa (ainakin niiden tunnetuimpien) oli kanssa sama ongelma. Aivan vitun perseestä mennä jonnekkin sivuille, missä oletetaan että ihmiset on syntynyt joskus vittu 1700-luvulla ja tietävät miten kirja loppuu. Ei, minä olen syntynyt vasta 1900-luvun lopulla. Siksi, että synnyin 200 vuotta myöhässä mua saa spoilata, vai?

No kiitti, ikärasismia! LOL

Ja nyt kun, kiitos paska spoileri sivustojen, tiedän kuinka Isabel Archerille käy, menen ja jatkan lukemista ja kuvittelen miten hauskaa on miettiä kuoleeko Ralph Touchett! Tai vaikkapa Henrietta Stackpole!! Tai mitä jos käykin niin että koko kirottu New England räjähtää taivaan tuuliin ja kaikki kuolevat!!?

tiistai 5. lokakuuta 2010

Minä pyörin

Minä pyörin.
Taivas pyöri.
Tyttö pyöri.
Maailma pyöri.

Minä kaaduin.
Taivas sortui.
Tyttö kaatui.
Maailma särkyi.

Minä ryömin.
Hehku näytti.
Tyttö ryömi.
Kiihko nosti.

Minä lensin.
Taivas nousi.
Tyttö lensi.
Maailma tuntui.

Minä pyörin.
Taivas pyöri.
Tyttö pyöri.
Maailma pyöri.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Naisen muotokuva

Mulla on nyt kesken "Naisen muotokuva". Harkitsen lukevani tämän kirjan jälkeen "Eurooppalaiset", "Amerikkalaiset" ja "Bostonilaiset" (jälleen kerran). Mutta miksi rakastan Henry Jamesia?

Tämän takia:
Myöhämmin, astuessaan veneeseen jokirannassa, hän sanoi Ralphille otaksuvansa että tämä vihasi häntä ja hukuttaisi hänet mielellään.
- En suinkaan, sanoi Ralph, - minä kidutan uhrejani pitemmän ajan. Ja te olisitte hyvin kiinnostava uhri.
- Niin, te kidutatte minua, sen voin sanoa. Mutta minä loukkaan ennakkoluulojanne, ja se on lohdutuksenani.
- Ennakkoluulojaniko? En voi kerskua ennakkoluuloistani. Olen älyni puolesta täysin takapajulla, kuten huomaatte.
- Sitä suurempi häpeä teille; minulla on eräitä hyvin mieluisia. Tärvelen tietysti flirttinne, tai miksi sitä sanotte, serkkunne kanssa, mutta en ole siitä millänikään, koska teen hänelle palveluksen ottamalla selkoa teistä. Hän saa nähdä kuinka ohut olette.
- Urkkikaa minua miten mielitte! huudahti Ralph. - Vain harvat ihmiset viitsivät vaivautua.

Ja tämän takia:
Ralph nauroi. - Hän on merkillinen yhdistelmä. Luuliko hän että hakkailin häntä?
- Ei, luulen amerikkalaistenkin tekevän niin. Mutta hän otaksui varmaan että käsitit väärin jotain, mitä hän oli sanonut, ja kehittelit sitä epäystävällisesti.
- Luulin hänen ehdottavan avioliittoa ja suostuin. Oliko se epäystävällistä?

Varma tapa kuolla

Näin sellaista unta missä sanottiin; "Linnake on raunioina, eikä sitä vartioi kukaan. Se on varma tapa kuolla."