tiistai 21. syyskuuta 2010

Kynsinauhat

Stressin merkki tunnistettu. Kynsinauhojen repiminen.

Mun kynsinauhat on pilalla. Ainakin peukaloiden kynsinauhat on aivan karmeat. Sen jälkeen kun mun koru meni rikki niin en oo voinut näpertää sitä vaan oon siirtynyt (vanhaan ja tuttuun) kynsinauhojen repimiseen. Ne on nyt ihan punaset ja vasemman käden peukalosta vuotaa verta.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Elämä

Miks mun elämän pitäis olla elämää suurempi?

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Stressi

Äsken olin ihan raivona. Oon varma että se johtui stressistä. Stressaan huomista esitelmää. Siis jotain ihan normaalia. Kaikki stressaa jotain, mut miks mun stressi on sellasta että mun tekee mieli alkaa itkeä ja sitten nauraa ja sitten totaalisesti sekoonnun.

No äsken se ei mennyt mitenkään pitkälle. Ehdin tohon itken-ja-nauran-samaan-aikaan osaan ja kun aloin samalla syödä kurkkua niin että purin melkeen sormet haavoille, niin hengitin syvään ja aloin rauhoittumaan. Ja nyt en katso kelloa, koska muuten alan stressata sitäkin, vaan tralalaa tässä ajattomuuden tilassa kirjoitan tämän loppuun ja otan seuraavan viikon ihan niin slow-motion että ei ole tosikaan.

Olispa niin ihastuttavan helppoa aivan täysin antaa mennä koko lasti paskaks alamäkeen vaan täysillä, mutta en tee niin. Vaan aivan rauhassa hengitellen jatkan päivään seuraavaan. Kellohan on vaan numeroita helvetti.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Lasikupu

Juttelin tänään mun ystävän kanssa. Juteltiin aika monista ja aika tärkeistä asioista. Se sama ystävä on ainut henkilö kenelle oon antanut mun päiväkirjan osoitteen.

Musta joskus tuntuu ihan kuin olisin joku lasikuvun alla oleva hyönteinen. Hirveä määrä ihmisiä katselee ja ihmettelee. Joku voi olla niin rohkea, että kohottaa vähän lasikupua ja sohii pitkällä tikulla. Mutta kukaan ei edes ajattele nostavansa sitä kupua niin että mä pääsisin pois.