torstai 30. joulukuuta 2010

Pikakelaus -päivä

Olipas taas nyt niin sellaista. Sukulaiset tuli ja meni. Mutta kaiken huippu oli kina siitä, pitäisikö minun alkaa myydä töitäni. Ei vitussa. Maalauksiani en myy, hiilitöitäni laitan korkeintaan vessan seinälle ja piirroksiani ainoastaan lahjoitan. Valokuvatkin käyvät niin harvinaisiksi nykyään että siitä ei edes keskustella. Näyttelyitä teen, en muuta.

Sen lisäksi menee niin hyvin, että olen kokonaan unohtanut soittaa lääkäriin. Piti jo viikko sitten soittaa. Noh, se nyt vähän jää. Tai aika paljonkin jää. Muutenkin tuntuu tosi kaukaiselta joku.. masennus.. ei! Psykiatri.. ei!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Ajatusvirhe

Luulin äsken kun heräsin ihan sata varmana, että EA on tulossa suomeen keikalle ja että mun pitää äkkiä ostaa sinne kaks lippua. Menin heti tiketin, lipun, miljardeille muille ja sen sivuille mutta ei kai se sitten olekaan tulossa tänne. Mitähän oikein ajattelin? O_o ?Häh?

Edit: Töitä tuli vaikken edes hakenut. Ei ihan koulutusta vastaavaa, mut kukaan mitää kysynyt.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Positiivisesti 10cm

Näin taas unta.

Olin jostain syystä joutunut mielisairaalaan. Heti kun tulin sinne minut laitettiin sairaalavaatteisiin ja siitä se sitten alkoi. Ensiksi oli kävelyä/liikuntaa/whatever muiden potilaiden kanssa. Kävelyalue muistutti Kulosaaren siltaa, paitsi että se oli sisätiloissa ja sen molemmilla puolin kulki metrot. Siinä välissä kaikki hoitajat ja potilaat sitten kulkivat. Aina toisinaan joku henkilökunnasta tai asiakkaista jäi vahingossa/tahallaan alle. (Yllättävää...?)

Sitten joku hoitaja tuli sanomaan, että nyt loppui tämä tämmöinen ja saat tehdä iltapäivällä mitä ikinä haluat. Innostuin siitä niin kovaa että juoksin heti sisälle toiseen huoneeseen ja ravasin sitä muutaman kerran ympäri. Sen jälkeen otin vasaran & nauloja (minkälainen sairaala säilyttää vasaraa ja nauloja pöydällä ilman valvontaa?) ja aloin naulata niitä kyynärvarteeni. Sain naulattua jotain kuusi kunnes joku huomasi ja otti minut puhutteluun.

Puhuttelu ei ollutkaan mikään puhuttelu vaan minun piti näyttää mitä oli tapahtunut ja repiä jokaikinen naula pois. Se oli aivan hirveätä. Muistan kun mietin unessa, että olisin voinut naulata niitä vaikka millä mitalla kunhan niitä ei koskaan tarvisi repiä pois. Repimisen jälkeen veriset ja ihonpalasia roikkuvat naulat laskettiin ja mitattiin.

Mittanauha oli omituinen. Siinä oli keskellä nolla ja mitattavasta asiasta riippuen siitä sai joko positiivisen pituuden tai negatiivisen pituuden. Ne naulat jotka olivat uponneet kyynärvarteen niin, että niiden pää ei tullut näkyviin olivat negatiivisesti 6cm. Ja ne naulat jotka olivat pilkistäneet luun läpi kyynärpäästä ulos olivat positiivisesti 4cm, paitsi yksi vääntynyt joka oli positiivisesti 10cm.

Edit: Sekoan nyt täällä kaiejmn3kbwn pilalle tankkaanvbieläsokeria niin ei tarvi mnukkua muutamaan yöln

lauantai 25. joulukuuta 2010

Monikulttuurista joulua!

Mistä tietää että näkee sukulaisia liian harvoin? Siitä, että serkku ei tiedä sinun olleen vege jo vuoden päivät. Voi facepalm. Ja toisena kielenä oli mandariinikiina, josta en tajunnut hölkäsen pöläystäkään.

Niin ihanaa, että kohta varmaan räjähdän sisältä. Oi, ihastuttavat ihmissuhteeni ja rakkauskiemurani! Aaaaaaaaah!!!!! <3333333333 Tää kaikki ihanuus virtaa mun läpi nyt. Melkein ajattelin, että kaikki menee pilalle ja hetken kaikki olikin ihan pilalla mutta sitten kaikki ihanuus alkoi. 

Tänä päivänä annan anteeksi teidän kaikki kaunottaretteruutenne ja ite-oot-ihanaisuutenne ja muut typerät lapsuksenne suustanne tulevat.