Heräsin 03:00 näkemääni uneen.
Tulevaisuudessa maapallo oli täysin pimeä eikä maata näkynyt kuin jossain harvoissa kohdissa. Syynä tähän oli paksurunkoisten ja voimakkaiden samojen vahvojen puiden runsas lisääntyminen. Paksut rungot joka paikassa vaikeuttivat kulkemista ja puiden lehvästöt olivat niin tiheät ja laajat että auringonvalo ei päässyt maahan asti. Ihmiset elivät siis miltein täysin pimeydessä.
Ainut valonlähde oli himmeän siniset keinovalot, himmeän siniset suljetut portaalit (ympyrät maassa, joiden päällä oli kalvomeinen peite) ja loistavan siniset ja pulppuavat avonaiset portaalit.
Meillä oli matkalaukku ja me avasimme sen. Matkalaukun avaamisen vaikutuksesta yksi umpimetsässä oleva portaalia avautui edessämme. Yksitellen minä ja muut ihmiset astuimme portaalin ylle siniseen pulppuavaan hohtavaan aineeseen ja joku meistä puhuttelisi lähtijää ennen matkaa.
En ollut koskaan tehnyt sitä joten kyselin paljon muilta. Jokainen sai vain yhden lähdön ja yhden hyvästelyn. Hyvästelin yhden matkalle lähtijän ja astui syrjään seuraamaan muita. Lopulta kaikki olivat menneet portaalista. Olin viimeinen, joten luonnollisestikaan ei ollut enää ketään hyvästelemässä minua mutta astuin silti portaaliin. Sitten astuin siitä ulos. Nostin ja suljin matkalaukun (minkä seurauksena portaali sulkeutui), keräsin hieman hajalle lentäneet tyhjät pähkinänkuoret käteeni maasta ja lähdin juoksemaan pois metsän pimeyteen kantaen matkalaukkua ja siinä olevaa toista maailmaa mukanani. Lopulta pääsin runkometsästä ja aloin lähestyä himmeänä hohtavaa sinertävän harmaata hohdetta kauempana.
Tämä musiikki soi metsän pimeydessä kun juoksin runkojen lomitse matkalaukun ja pähkinänkuorien kanssa.
Se oli kaupunki. Kuljin sinertävän harmaalla kadulla ja näin suljetun portaalin minkä päällä oli keräämätön kasa tyhjiä pähkinän kuoria. Lisäsin omani siihen kasaan ja näin yhdessä olevan vielä siemenen. Kopautin melko kuivahtaneen ruskean pienen siemenen kasan päällimmäiseksi kun penkillä istuva mies sanoi aloittaen lyhyen keskustelun;
- Heh, toivottavasti se alkaa kasvaa.
- Niin, toivottavasti. Se on niin harvinaista.
- Se näyttää kirsikan siemeneltä.
- Niin.