torstai 23. kesäkuuta 2011

Tyhjä päivä

En ole tehnyt tänään mitään. En edes mennyt töihin.

Äsken tulin kaupasta. Hirveen vaikee miettiä mitä laittaa ruuaksi.

Itku nauru.

Itku.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Emmanuelle

Asetan viimeisiä kirjoja hyllyyn ja katson kellosta että päivä loppuu ihan kohta. Hylly täyttyy. Katson ympärilleni. Kaikki romaani kirjahyllyt ovat täynnä. Huokaan ja ajattelen että täytyy kai laittaa kirja lappeeltaan muiden kirjojen päälle tai etukansi näkyville muiden kirjojen eteen. Katson mikä kirja jäi yli. Se on Emmanuelle Arsanin "Emmanuelle". Se ei mahdu muiden kirjojen päälle. Mietin, miksi juuri tämän kirjan piti jäädä yli. Kuulen, miten yläkerran ovi aukeaa ja ihmisiä alkaa virrata sisään. Hirveä meteli! Mietin, miksi juuri tämän kirjan piti jäädä yli juuri tänään.

Ongelma ratkesi kun keksin että voin laittaa "sen laatuiset" kirjat kauimmaisen hyllyn alanurkkaan, kuolemaa käsittelevien kirjojen viereen, mikä jää juuri sopivasti vielä varjon puolelle suurimman osan päivää. Kaappaan siis kainalooni Emmanuellen, Mutzenbacherit, Nobokovit sun muut ja täytän niillä alahyllyn tyhjän osan.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Ulkomaalainen

Tänään sain vaatekaupassa palvelua englanniksi. Kun lähdettiin niin L sanoi että se johtuu siitä että näytän ihan saksalaiselta.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Raja

Ilta oli tosi kiusallinen. Mun ilmeisestikin pitäisi vetää tarkempi raja ystävälle joka ehkä kokoajan yrittää jotain. Ollaan tunnettu monta vuotta ja tyyppi on yhdessä yhden naisen kanssa mutta silti kutittaa, paijaa, nojailee muhun. En oo varma onkse silleen "olen sun kaveris ja jotain tässä nojailen nyt" vai "hähää, tässäpä kuules vähän näin".

Yleisesti ottaen oon hyväksynyt kaikki kaveri nojailut ja "high five" -henkiset olkapää ja selkä taputukset, mut jos kädet alkaa olla liian tuttavalliset tai muuten epäilyttävät/epämiellyttävät oon kyllä ilmaissut mielipiteeni asiasta. Siinä vaiheessa ystävä yleensä ottaa sen vitsillä ja nauraa ja on silleen "noniin, läpäläpä" ja lopettaa.

Mutta seuraavan kerran kun nähään niin edellisen kerran "Hei, noni lopeta!" on jo hänen mielestään unohtunut ja kaikki alkaa alusta. Aijon tästä lähtien dodgeta kaikki hänen suunnaltaan tulevat kosketukset ja muut yritykset. Piste. Loppui tämä tähän ja tästä alkaa "älä koske ollenkaan" -asenne.

Edit: Mua hävettää itteni. Oon ilmeisestikin tän ongelman alku ja juuri. Oon suuri pettymys ittelleni.