torstai 14. huhtikuuta 2011

Suru

Tänään itkin aamulla. Tänään meen tukiverkostoon.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kuolema ja kyynel

No voi paska kun toi yksi nyt toli tohon sönköttään. Meni kaikki aivan täydellisen pilalle. Siis aivan kaikki. Vitun paskiainen vaan tulee ja sanoo kaiken just silleen et kaikki alkaa mennä päin perseitä. No kiitosta vaan.

Aina kun juttelen ton paskakasan kanssa tajuan että elämässä ei ole mitään järkeä. Siis ei mitään. Ei tasan tarkkaan yhtikäs mitään. Mä en ees pysty kuvitella asioita toisella tavalla kun vitutus on niin suuri. Saatanaaaaa.......

Note-to-myself: Älä enää rakas minä itseni puhu tuolle ääliölle. Muista, ainakun meinaat aloittaa keskustelun muista kaikki vitun lusikalla silmät päästä ja muut. Älä avaa suuta vaan käänny ja kävele pois. Ja jos se yrittää aloittaa keskustelun käänny ja juokse pois kovaa.

Edit: Vittu jos tästä tulee riita ja se lähtee tulee tänne nii soitan poliisit. Voi kymmenentuhatta tuskaa, sä et tee muhun enää yhtäkään mustelmaa saatanan kuolemantuoja!!!!!!!!!!!!!!!!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Verhot

Mä tänään siivosin ja pesin mun verhot. Niissä oli kuivunutta verta. En tiiä onks edistystä siinä että pesin ne verhot vai siinä että verhoissa oli verta eikä siis esim. lattiassa niinkuin yleensä. Mun mielestä lattiasta on muutenkin vaikeampi saada veri irtoamaan kuin verhoista, verhot voi dumppaa pesukoneeseen mut lattiaa ei. Lattiasta joutuu peseen kuumalla tai kylmällä ja raaputtelemaan ja riiputtelemaan.

Tänään myös itkin ja keskustelin masennuksesta ja itkin.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kuolen

Mä haluisin et P eläisi vielä. Tääl on ihan vitun tylsää, masentavaa ja paskaa. Emmä haluu elää. Vittu räkänaamakuolaoksennusitku.

Mietin asioita mistä mä yleensä tykkään ja mitkä on musta hauskoja ja kivoja. Soitan kaverille, katon telkkarista Animal Rescueta ja kuuntelen mun suosikki biisejä. Samalla kun mä teen tätä kaikkea "kivaa" musta tuntuu ihan hirveän pahalle. Mun silmät on turvonneet ja punaiset. Mun nenästä valuu räkää ja itkeminen tuntuu ihan samalta kun viiltäisi poskipäitä.

Mut ehkä tää on vaan mun tapa käsitellä tätä asiaa. Itkee itteni kuoliaaksi. Mä ajattelin et mä oli jo päässyt tän yli tavallaan, mut ei sitten. Välillä unohdan sen asian ja sitten viikkojen päästä muistan miten kamalaa on ja masennun täysin ja kaikki menee päin vittua ja kuolen.

Edit: Kuulostaa ehkä vähän kummalliselta, mut mulle tuli aivan todella paljon rauhallisempi olo ja helpotuksen henkäys kun aloin etsiä lakiasiaintoimistoa testamentin tekemistä varten. En varmastikaan ota yhteyttä sellaiseen enkä tee testamenttia (ainakaan nyt), mut oman kuoleman suunnittelu ja järjesteleminen rauhoittaa ja saa olon tuntumaan paremmalta.