tiistai 30. marraskuuta 2010

Freudilainen lipsahdus?

Kuba says:
 Why can't I be happy with what I have?
Lisa-Loup says:
 People always want me.
Kuba says:
 Häh?
Lisa-Loup says:
 "More"
 LMAO
 Not "me"
 LMAO LMAO LMAO
 Sorry typo!
Kuba says:
 I thought so.
Lisa-Loup says:
 LMAO
Kuba says:
 Are you laughing hard?
Lisa-Loup says:
 YES!

Mut oikeesti, Kuba on aivan mahtava. Oon jauhanut paljon asioita hänen kanssaan. Ja viime aikoina aina sitä yhtä ja samaa asiaa. Ikuista taistelua siitä, että menenkö nyt sinne psykiatrille vai en. Aina loppujen lopuksi se taistelu loppuu siihen, että Kuba toteaa että se on vain mun hyväksi ja lupaa että ne lääkärit siellä on oikein kilttejä. Sen jälkeen mä lupaan, että menen sinne.

Kuba on kokenut paljon asioita elämänsä aikana ja on aika rohkaisevaa keskustella tälläisistä asioista hänen kanssaan. Eikä mua enää pelota tää niin paljon kuin aluksi.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Radio menee ylös läpi katosta..

En ylläty. Listasin jo mielialapäiväkirjan tälle päivälle. Pallo meni -1 kohdalle. Epätoivo tiivistyy. Enkä edes tiedä miksi. Nyt tuli itku.

Mulla meni niin hyvin niin pitkään.

Edit: Musta tuntuu, että on sittenkin ihan hyvä jos menisin niille varatuille ajoille.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Viiltoja, kauhua ja kipua

Uskomatonta miten jotkut ihmiset kehtaa. Yksi henkilö tuli juttelemaan mulle eilen. Todella törkeätä, kaiken sen jälkeen mitä meidän välillä tapahtui, vielä kehtaa tulla juttelemaan. Meinasin kysyä, että montako ihmistä se oli ehtinyt raiskata mun jälkeen. Saatanat! Ja sen jälkeen se ehdotti, että jos mulla on ikinä jotain huolia niin voin keskustella hänen kanssaan aivan kaikesta. En keskustelisi hänen kanssaan mistään vaikka maksettaisi! Mähän jo toivoin, että se henkilö häviäisi mun elämästä.

Edit: Mistä se sai edes selville että mulla on ollut viime aikoina vähän heittelehtimistä? Paranoia?

tiistai 23. marraskuuta 2010

Lopun alku

Jotenkin mun sängystä on nyt tullut mun ahdistuksen keskus. Murskaan siellä yön aikana koko päivän pieniksi palasiksi ja nielen ne. Oli mulla sitten ollut hyvä tai huono päivä, niin aina loppujen lopuksi joudun sinne samaan kuoppaan kitumaan. Suunnittelen vaihtavani lakanat, noi yltäkylläisen verenpunaiset saa mut pahoinvoivaksi.

Sen lisäksi huomaan, että oon viime aikoina nähnyt hirveän paljon unia vedestä ja uppoavista laivoista. Viime yönä näin taas unta laivasta. Mut tällä kertaa se laiva ei uponnut vaan olin siellä pesemässä pyykkiä. Ongin porealtaasta mustavalkoisia sukkia ja tummia paitoja. Vein niitä kuivumaan pyykkitelineelle mutta aina kun räpsäytin pyykit suoriksi ne vaihtoivat väriä.

Edit: Nyt on lopun alku. Just loppui puhelu ja alkoi odotus. Muistan mun ystävän kanssa keskusteltiin aiheesta. Tää asia voi ainoastaan päättyä kuolemaan ja mun lopulliseen sekoamiseen.

Edit-Edit: Tuun hulluksi tän kaiken keskellä. Olispa jo yö niin että pääsisin jo murskaamaan tän päivän ja suremaan ja näkemään unta siitä vitun uppoavasta laivasta ja siitä vihreästä vedestä joka tukkii mun keuhkot ja melkein tappaa mut viime sekunneilla.