maanantai 1. marraskuuta 2010

Miksi?

Heräsin, menin kouluun, lähdin koulusta kotiin ja siitä lähtien olen itkenyt. Niin monta kertaa oon toivonut että kuolema tapahtuisi ajatuksen voimalla. Aina mietin: "Onks mahdollista kuolla ajatuksen voimalla." Oon jo melko varma ettei voi, koska sitten olisin kuollut jo ajat sitten.

Jos mä en olisi elossa niin mun ei tarvis sietää mun elämää.

Edit: Kuvitella, että joku päivä tätä blogia ei enää kirjoiteta siksi koska sitä henkilöä joka tätä blogia kirjoittaa ei enää ole olemassakaan. Ainoa mitä musta jää jäljelle kun mä lähden on tää blogi. Tää jää internetin syövereihin, eikä tästä tiedä kuin edes yksi ihminen.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Musta tuntuu surulliselta ja mua itkettää. Hetki sitten olin vihainen. Meen taas ympäri-ympäri-ympäri-ympäri vaan.eaömk,ujnb xmfwe,FDSC BGVNUIHIATS

torstai 28. lokakuuta 2010

Päivät

Mä en oo syönyt mitään muutamaan päivään. Missä mun ruokahalu taas on?

Rupesin miettimään, että mihinköhän tämäkin nyt taas on kytköksissä, mutta en keksi mitään. Ei mitään. Mä olen täysin tasainen. Mä en heilahda mihinkään suuntaan nyt, tää on melko ihmeellinen olotila. Siis tälläseltäkö elämä tuntuu niinkun oikeesti?

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Silta

Näin sellaista unta, että seisoin keskellä siltaa. Sillan toisessa päässä oli metsää missä juoksenteli villieläimiä ja toisella puolella näkyi kaupunki ja paljon ihmisiä. Katsoin alas veteen. Vesi oli melko lähellä, eikä joki ollut ollenkaan syvä. Vesi oli vihreän ruskeata ja pohjalla näkyi kuolleiden villieläinten päitä ja ruumiinosia.

Lähdin kävelemään metsää kohti missä laukkasi vauhkoja hirviä ja villisikoja. Olin jo aivan lähellä rantaa kun yhtäkkiä silta romahti. En tipahtanut veteen, en edes kastunut vaan siirryin kaupungin puoleiselle rannalle. Seisoin sillä puolella rantaa ja näin toisella puolella ihmisen. Viitoin, että hän huomaisi minut ja auttaisi ylittämään joen. Hän viittoi, että en vielä kuulu tälle puolelle.