torstai 6. syyskuuta 2012

Asiat lutviutuu

Niinhän ne asiat lutviutuu. Tästä alkaa mun elämäni seikkailu. Kivaa ehkä. Terveisiä Irenelle!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Ihonpalasia

Ihan hirveetä paskaa. Must tuntuu et mun sydän on kutistunut aivan aivan pieneksi rusinankokoiseksi kivikovaksi palloksi joka hiertää mun rintakehää todella tuskaisesti. Toivon että se repii rikki mun ihon ja vuodattaa mun kaikki veret ulos sydänjuuria myöten että kuolisin. Mun tekee mieli itkeä vaa hervottomasti ja nukahtaa vaan niin moneksi tunniksi että voin herätä vain sen takia että voi nukahtaa heti uudelleen.

Mutta ei. Mun pitää vaan nyt jaksaa tän kaiken verisen ja kudosnesteisen täyteisen päivän läpi. Ihonpalasia.

tiistai 21. elokuuta 2012

Itseinho

Mua itseinhottaa. Jos en olis tällänen niin voisin olla toisenlainen ihminen. Voi miksen voi olla toisenlainen? Miks mun pitää olla tällänen kun mä oon? Mua inhottaa itseni. Oon väärä ja nurinperin epänormaalia. Vihaan ja inhoan itteeni.

Mutta tääkin on niin naurettavaa, miten tälläsen asian takia voi alkaa halveksimaan itseään. Niin se on ja se on niin, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei sitä voi kiertää eikä edes alakautta pääse pois tästä. Tosi surullista ja masentavaa. Miks en voi olla joku muu? Pliiiiiiiis, anna mun olla joku muu!! En haluu olla mä. Mä vihaan mua.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Leija

Mul palaa hermot tohon yhtee leijaa sakeli. Vitu hankalaa nyt taas. Sanoo se "ei" tai "joo" mut ei tottakai "noo, mä nyt katon täs sit nii.." no haista vittu sitte et perkele saa töitä. Turha sit tulla kysymään mitää multa jos on 0% motivaatiota buukkaa päiviääääääh. Urpo.

Muuten menee hyvin. Kiitos hei.

maanantai 13. elokuuta 2012

En jaksa

Oon vaan väsynyt. Tai uupunut. Pitää tehä paljon asioita mut en jaksa. En jaksa en jaksa enjaksaenjaksaenjaksa. Voisin mennä nukkuun ja herätä parin viikon päästä ja olla ihan tyytyväinen itteeni. Mua inhottaa itteni, mut ehkä se vaan johtuu siitä et oon niin väsynyt. Heippa menen nukkumaan!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Dan

Ja sitten takaisin Suomeen!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Normipäivä ehkä

No jaahas. Viime yönä eka työpäivä uudessa mestassa ja heti tuli joku lesbotteleen siihen. Mikä hörhömagneetti mä oikeen oon?

- "Ihana kaulapanta, ostiks sun tyttöystävä ton?"
- "Öööö?"
- "Ai sä OOT LESBO!"
- "Noniin, alas nyt mennä siitä...."
- "Käytsä DEE-TEE-ÄMMÄSSÄ???"
- "......................"

Tykkään varsinkin siitä kun ne tyypit huutaa kaiken ton mulle. No en siis todellakaan tykkää..... Sitten seuraavaa iltaa odotellessa.. Mut kaikesta lesbottelusta huolimatta kaikkein parasta ja karmeinta mitä oon kuullut on "Sä oot maailman kaunein nainen! Mut sä oot varmaan lesbo!". Niinkun että, jos sä yritit iskee mut niin sä epäonnistuit täydellisesti, sori.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Oksennusta kattilassa

Tänään tein pastaa ja kastikkeen. Hyvä nami jee! Ainut miinus oli se että jossain vaiheessa mun ihana kastike mikä kiehui hiljalleen kattilassa alkoi muistuttaa oksennusta. Ajattelin että no, ei ole koiraa karvoihin katsominen, mut sit kun mun viehättävästä kastikkeesta leyhähti karskin sappinen sairaalaoksennuksen ödööri niin ajattelin että se on menoa nyt ja koko paketti lensi suoraan tiskialtaaseen.

Tänään ruokana pastaa ja ketsuppia.

Note-to-myself: Muista tsekkaa parasta ennen- ja viimeinen käyttöpäivä merkinnät ennen kun rupean laittamaan ruokaa.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Uuden ajan alku

Tästä alkaa uuden ajan alku. Oon saanut elämästäni kiinni ja kaikki asiat mitä on tapahtunut viimeisen vajaa vuoden aikana on antanut mulle paljon. Todella paljon uusia hyviä asioita on tullut ja todella paljon erittäin pahoja asioita on jäänyt pois mun elämästä. Nyt musta tuntuu et tiedän mun elämän punaisen langan, ainakin paremmin kuin puoli vuotta, tai vuosi sitten.

Paljon asioita jotka vaatii uuden ajattelutavan ja sopeutumista ja mukautumista. Mut tää on nyt mun elämä. Tässä ja nyt. Paljon hirveitä asioita on tapahtunut myös, mut sellaisia asioita että oon joutunut katsomaan syvemmällä ja pidempään ja siten oppinut tuhansia uusia asioita itsestäni ja miten asiat nyt toimii.

Oon myös tavannut paljon uusia ihmisiä jotka on mun kaltaisia, on vapauttavaa nähdä miten erilaisia elämiä voi olla. Todella erilaisia. Paras asia mitä oon oppinut on se, että aina pitää olla menossa eteenpäin. Joillekkin keitä tapasin pysähtyminen merkitsis aivan takuuvarmaa tuhoutumista ja kuolemaa ja musta tuntuu että oon itse vasta astumassa koko tähän valtavaan hammasrattaiden ruksutukseen. On vain elettävä. Jokainen päivä.

Itsemurha ei oo enää plan B, vaan mun elämä on mun plan A. Plan B voi olla jossain tuolla taustalla ja se tarkoittaa tietenkin että voin luotettavasti hakea apua sieltä mistä tiedän että sitä saa varmasti. Koska niin se on. Mä voin kävellä omaa tahtiani tätä elämää eteenpäin, ja jos musta tuntuu et en ihan pysy askelissa mukana tai et juoksen liian kovaa, mä tiedän mitä mä teen.

Mitään turhaa ei enää oo. Ainut mitä on jäljellä on vaan minä, mun elämäni ja ne ihmiset ketkä on mulle rakkaita. Piste.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Jalat tukevasti maassa

Paluu sairaalasta normaaliin elämään sujuu asteittaisesti hyvin.

torstai 15. syyskuuta 2011

Hyvä minä

Lisa-loup: Hei! Onks tää sun uus passikuva?
X: Joo.
Lisa-loup: Hei-hei-hei, mikä täst tulee mielee toi.. "Who you gonna call? -Ghostbuster!" Bill Murray! "Lip my stockings, latpack!"
X: Häh?
Lisa-loup: No pistä googleen Bill Murray.

*X googlettaa Bill Murrayn*

Lisa-loup: Noni. Kato nyt. Ihan sun näkönen! Ihan samanlainen kalju, lootanaama, hörökorva! Tai siis..
X: ...

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Auton pohja

Minun autosta lähti tänään pohjan palasia. Ajoin satasta lahden moottoritietä akatemialle kun yhtäkkiä vaan kuului krrrzzhhhrrrrtssss!!!! ja katsoin vaan taustapeilistä kun pohjanpalaset sinkoilivat mun jäljessä. Noh, auto tien varteen ja tyttö palasia keräilemään.

Sen lisäksi menen hyvin todennäköisesti valokuvaajan assariksi työssäoppimisjaksolla. Jännittää ja kauhistuttaa.

Edit: Jännitys on nyt sitä luokkaa että on aivan sama menenkö assariksi Ursula Vernonille vai Henriette Sennenvaldtille.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Shock

Järkytyin niin kammottavasti että meni 2h saada mielenrauha. Nyt on kaikki hyvin. Niin raskas kivi vierähti sydämeltä. Pystyn taas hengittämään rauhassa.

Herrajestas mikä ahdistus niin pienestä asiasta, se tuntui aivan kauhealta. Sain kuitenkin kaiken kuntoon ja sovittua taas. Toisin kuin luulin minusta oltiin oltu vain huolissaan. Minä luulin että häpeän määrä liiskaa mut allensa enkä enää ikinä voi tehdä mitään. Siksi ahdistus oli tuskallista.

En voi sanoa miksi järkytyin koska se syy on niin naurettavan pieni. Mut mulle tärkeä, mua pelotti se asia (vaik se on mun kannalta tärkeä asia) ja olin jo valmiiksi sekatunteinen sen suhteen. Siis viimeinen korsi katkaisi kamelin selän ja menin hetkellisesti solmuun.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Tunto

Vaihdan vaatteita.

Mulla on kaksi vaatekaappia. Toinen on vaatteille ja toinen asusteille. Aina syksyllä tekee mieli aloittaa uusia projekteja. Palata 200 vuotta ajassa taaksepäin, pistää viktoriaaniset kävelykengät jalkaan ja mennä ulos.

Tänään on vapaapäivä. Tänään on asustepäivä. Menen ulos kävelylle ilman kenkiä, menen lierihattu päässä. Mun tekee mieli huutaa kovaa ja tanssia.

Koska oon laihtunut 7kg mun edvardiaaniset asut tuntuvat ilmavilta. Mun pitäisi syödä. Menen syömään. Menen ulos ilman kenkiä. Tuntuu niin ihanalta pakottaa selkä suoraksi kovien tukien tukien voimalla. Se tuntuu niin ihanalta.

Olen lukenut Yömetsää. Se tuntuu erilaiselta. Tänään katsoin Henry Jamesin kirjaan perustuvan elokuvan "The Bostonians".

Menen ulos ilman kenkiä. Nyt. Menen pyörällä metsään. Nyt.

maanantai 29. elokuuta 2011

Kommuuni

Mun kaveri ei tiennyt mitä tarkoittaa kommuuni. Se sanoi että sen piti kuulemma googlata se, kun sanoin missä asuin. Naurettiin molemmat kovaa.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Huoli

Oon huolissani toisesta lemmikistä. Sille on ilmestynyt patti (kasvain, paise, rasvapatti??) En nukkunut kovinkaan hyvin viimeyönä. Olen itkenyt.
Miksi aina kun olen järkyttynyt tai huolestunut niin alan itkemään.

maanantai 15. elokuuta 2011

Pitkä leipä

Kohtalaisen pitkä leipä kun viimeksi kirjoitin tänne. On ollut kaikenlaista.. Akatemia alkoi taas & Hebbe muutti stadiin <3

Työssäoppiminen vähän jännittää, tai siis aika paljonkin.. En oikeen tiedä edes mitä tänne kirjoittaisin nyt. Hirveästi asioita on tapahtunut mutta ei tunnu siltä että haluaisin kirjoittaa niistä. Tai no yhden asian voin kertoa, tänään sain asiakaspalvelua Winona Ryderin näköiseltä naiselta. Hihi.

maanantai 8. elokuuta 2011

Ikävä

Ikävöin.

Kuuntelen naista joka soittaa surullisia biisejä ukulelellä.

Edit: Tänään kävin keskuksessa. Puhuttiin. Lopussa melkein aloin itkemään kun puhuttiin surullisista asioista ja kuolemasta. Mut nyt musta tuntuu paremmalta. Sain kans asioita mitä mun pitää miettiä seuraavaa kertaa varten. Vähän et olisin hukassa mut että suunnilleen tiiän mitä tulee tapahtumaan. Silleen et saan mun elämästä kii taas.

Edit-Edit: Päivän tyhmäily suoritettu. Halusin kohdata pelkoni niin asetin Sean Youngin kuvan taustakuvaksi. Nyt ei tuu oltua liian pitkään koneella kun se mulkoilee sieltä taustalta..

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Reality Bites

Katon just reality bitesia ja nyt tuntuu ihan samalta kun Winona Ryderista joka yrittää etsiä jotain mitä-vaa-random-työtä. Niinkun oikeesti, jos kohta ei tapahdu jotain mysteeristä tajuamista mun päässä että mitä ihmettä mä oikeen teen työkseni niin mä tarviin vain sut, mut, 5 taalaa ja hyvän keskustelun.

Sitten kyllästyin ja aloin taichaamaan hyttysverkossa kunnes melkein kuristuin siihen.

lauantai 6. elokuuta 2011

Sekunti

Täytyy olla todella tyhmä ellei tajua. Kuvitella, miten pienessä sekunnissa voi tapahtua niin paljon. Toisen maailma loppuu, toisen alkaa. Ovi avautuu tai menee kiinni.

Mä uppoan mun päänsisäiseen maailmaan enkä mä halua että sinne tulee kukaan muu kuin minä. Kuolleistakaan ei voi palata niin miten elämästä vois?